|
Post by Sanna on Apr 14, 2006 13:49:41 GMT 2
Dou heräsi aamulla hiljaisuuteen. Hän nukkui Wangin sängyssä, mutta rehellisesti vaatteet päällä ja arvaten, ettei Wang ollut yrittänytkään raiskata häntä tänä yönä.
"Häntä ihan oikeasti riivaa jokin", Dou sanoi ääneen ja venytteli nautinnollisesti. Hän vaihtoi vaatteet, pesi ja puhdisti naamansa, harjasi hiuksensa, hampaansa ja keksi ainakin kaksikymmentä pientä yksityiskohtaa, jotka hänen täytyi tarkistaa asustaan, ennen kuin totesi olevansa täydellisen hyvännäköinen. Petaamatta kumpaakaan sänkyä hän loikki ulos huoneesta hyvillään.
"Että olen komea", hän hymähteli itsekseen kun oli varma, ettei kukaan kuullut häntä. Aamiaishuoneessa hän tapasi Wangin ja Shenien, jotka istuivat pöydän ääressä ja olivat kumartuneet kuvien ylle harkitsevat ilmeet yhdessä. Näiden päät olivat yhdessä, eikä kumpikaan puhunut mitään.
"Huomenta!" Dou huudahti iloisesti ja nappasi korista pöydältä omenan ja alkoi pureskella sitä ajatuksella. Mallin piti pitää huolta ulkonäöstään.
"Päivää enemmänkin", Shenie sanoi, "kello on jo yksi!"
"Nukkumatti", Wang sanoi ja osoitti sitten syyttävänä kuvia, jotka olivat näköjään ne, jotka Shenie oli eilen ottanut heistä. "Nämä eivät käy!"
"Miten niin eivät?!" Shenie kysyi kiukkuisena.
"Eivät todellakaan", Wang ilmoitti kiukkuisena.
"Herra tulee itse sitten ottamaan kuvia itsestään", Shenie sanoi ärtyneenä.
"Mallina oleminen on hankalampaa kun rouva luulee!" Wang huudahti.
"Neiti! En ole naimisissa!" Shenie kiljaisi.
"Itsesi kanssa olet!"
"Paraskin puhuja, herran Narsisti!"
"Olen malli, minulla on oikeus siihen!"
"Ja minä olen feministi!"
"Miten se liittyi mihinkään?"
"Kyllä siinä on perää!"
"mistä te kaksi oikein puhutte?" Dou kysyi ihmeissään.
"Nuo kuvat, joita Shenie otti, eivät ole hyviä", Wang sanoi osoittaen pinoa kuvia edessään.
"Tänään sitten uudestaan, nyt kaikki tekevät paremmin!" Shenie sanoi ärtyneenä.
"Sinä erityisesti!" Wang ärähti.
"Ja sinä!" Shenie laittoi takaisin
((mikäköhän oli tän keskustelun idea?))
|
|
|
Post by Sanna on May 12, 2006 15:57:19 GMT 2
"Siis tarkoittaako tämä keskustelu, että Wang ei ole tyytyväinen kuviin?" Dou kysyi ja kummatkin riidan osapuolet nyökyttelivät ja Shenie hautasi päänsä käsiinsä.
"Mutta meillä, tai minulla ei ole varaa uusia kuvauksia! Olen uusi täällä, vaikka kuinka haluaisin, en saisi mitenkään stailisteja, kampaajia ja meikkaajia, saati kuvausassistentteja mukaan ilman huimaa palkkaa. Vaatisi niin kamalasti saada aikaan onnistunut kuva..." Shenie voihki.
"Mutta vanhat kuvat eivät käy", Wang sanoi ärtyneenä.
"Mutta minä luulin, että jumalten rannassa olisi rahaa uusia kuvauksia. Ja meillä olisi varaa muutamaan uuteen kuvaan, vai mitä Wang?" Dou kysyi ja Wang liikahti tuolissaan hermostuneena, vaikkei antanutkaan hermostuksen näkyä kasvoiltaan. Oikeasti Wang oli täysin peeaa, hänellä ei ollut kuin muutama euro jäljellä eilisestä tykistä ja enkelinpölystä. Yleensä naiskuvaajat antoivat ilmaiseksi hänelle kuvat, mutta Shenie ei ollut hänen hurmattavissaan. Joskus Wang oikeasti mietti, oliko Shenie lesbo, koska häneen ei purrut Wangin viehätys.
”Hmm, ongelma onkin se, ettei minulla on varaa uusiin kuvauslaitteisiin tai mihinkään sellaiseen vielä. Olen ollut täällä vasta muutaman päivän, enkä ole saanut vielä yhtäkään tilaisuutta ottaa kuvia. Eli siis, täytynee kai pyytää teitä vain odottamaan…” Shenie sanoi huokaisten. Wang oli vihjaissut jostain heikosta rahatilanteestaan aamulla Shenielle. Miten hänestä tuntui tulleen tuon miehen kävelevä rippituoli? Heidän suhteensa toimi periaatteella sä-kuuntelet-mua-ja-unohat-sitten-kaiken-paskan-mitä-oon-sanonu-sit-ollaa-kamuja.
”Ai”, Dou sanoi ärtyneenä. Jotain oli nyt todellakin pahasti pielessä ja häntä ärsytti, kun hän ei tiennyt, mistä oli kysymys. Jin, Shenie, Wang ja jopa Kite ja muut mallit tuntuivat muuttuneen oudoimmaksi hetki hetkeltä.
”No, alan sitten metsästämään uusia kuvauspyyntöjä”, Shenie sanoi ja hänen ja Wangin riitansa päättyi siihen paikkaan kun Dou oli rauhoittanut sen pelkällä läsnäolollaan.
”Saan tänään rahaa”, Wang sanoi selittelemättä salaperäistä rahalähdettään yhtään enempää, ”sen jälkeen Shenie saa rahansa.”
”Ja te uudet kuvanne”, Shenie päätti lauseen.
”Minusta nämä ovat ihan hyviä”, Dou sanoi vilkaistessaan pöydällä olevia kuvia rannalta.
”Keskinkertaisia. Tiedän pystyväni parempaan”, Shenie sanoi ja heilautti päätään ylpeänä. Douta miltei nauratti tytön lapsekas ylpeys. Dou oli kohdannut monia valokuvaajia, mutta harva oli niin vaativa kuin Shenie. ”Seuraavissa kuvauksissa saatte poseerata vielä paremmin kuin viimeksi.”
”Sinä otit huonoja kuvia, se ei ollut meidän vikamme että ne menivät pieleen!” Wang ärähti, mutta Shenie vain mulkaisi tätä ja Dou kiirehti selittelemään.
”Toki mekin voimme aina luoda kuvaan lisää ilmettä. Vai mitä Wang, tiedämme, että sinä pystyt aina olemaan kaikessa parempi seuraavalla kerralla kuin tällä. Vai ovatko juorut väärässä?” Dou yritti saada Wangia rauhoittumaan ovelalla syötillä ja Wang tarttui siihen heti.
”Olen hyvä kaikessa ja paranen koko ajan”, Wang sanoi ja loi vihjaavan katseen kulmiensa alta Douhun, joka tunsi punan nousevan poskilleen.
”Niin…”
”Hei…” yhtäkkiä hiljainen ääni kuului ovensuulta. Jin nojasi ovenkarmiin, kasvot hiuksien peitossa ja vaatteet hieman sijoiltaan.
”Missäs sinä olet möyrinyt?” Dou kysyi huvittuneena, mutta Wang nousi yllättäen pystyyn hermostuneena ja marssi Jinin luokse ja otti tätä käsivarresta kiinni ja katsoi syvälle silmiin kylmänä kuin kivi. Shenie, jonka erityisalaa ihmisten tunteminen oli aina ollut, nousi hitaasti ylös, irrottamatta katsettaan Wangin selästä ja Jinin vapaasta käsivarresta, jotka hän vain näki. Dou ei ymmärtänyt, mitä oli meneillään.
”Mitä? Mistä on kyse?” tämä kyseli hermostuneena, muttei kukaan vastannut hänelle. Ruokailuhuone oli tyhjä, Wang varmistui siitä luomalla muutaman katseen ympärilleen. Sitten hän kysyi Jiniltä hiljaisella äänellä, vain huuliaan liikuttamalla:
”Missä ovat rahat? Missä on pöly? Missä ovat hiuksesi?”
”Minä… mokasin”, Jin sanoi ja hänen silmiensä katse pehmeni oudosti, aivan kuin naisella, joka puhui rakkaastaan, ”mutta minulla on sinulle uutisia.”
”Mennään ylös puhumaan”, Wang ehdotti, tai ennemminkin käski ja veti Jinin käsivarrestaan pois ruokailuhuoneesta ennen kuin Dou ehti edes nousta ylös.
”Shenie, muista lupauksesi!” Wang huusi portaista kovaan ääneen ja Shenie värähti, hän oli jo miltei unohtanut, mitä Wang oli sanonut hänelle eilen. ”Älä anna hänen kulkea yksin”. Juuri kun Dou oli juoksemassa Shenien ohi yläkertaan Wangin ja Jinin perässä, Shenie tarttui tätä käsivarresta ja väänsi hieman, ei kovaa, mutta niin että kipu pysäytti Doun.
”Mitä helvettiä tuo oli?” Dou ärähti.
”Minusta sinun kannattaisi jättää heidät yksin. Tule, mennään uima-altaalle.”
”En ymmärrä enää lainkaan mitä täällä on meneillään”, Dou ärähti yllättäen ja Shenie katsoi tätä yllättyneenä tämän yllättävästä raivonkohtauksesta.
”Kaikki tapahtuu ennen kuin voin tehdä yhtikäs mitään, Wang on mennyt sekaisin ja Jin on alkanut hengata sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa hän ei olisi saanut kulkea. Ja nyt sinäkin estätä minua kun minun pitäisi mennä auttamaan Jiniä. Häneen on sattunut, meidän on tehtävä jotain”, Dou ärähti Shenielle, joka ei irrottanut otettaan Doun käsivarresta, vaikka tämä kuinka väänsi.
”Et voi auttaa Jiniä, tai Wangia”, Shenie sanoi kylmemmin kuin oli aikonut ja Dou katsoi tätä ihmeissään. Tiesikö tyttö jotain, mitä Jinin ja Wangin pitkäaikainen ystävä ei tiennyt?
”Mitä? Kerro mitä täällä tapahtuu, Shenie. Paratiisi on sekaisin, kaikki on aivan väärinpäin.”
”En tiedä, mitä täällä tapahtuu, en enempää kuin sinä”, Shenie sanoi, ”mutta meidän ainoa tapamme auttaa heitä on pysyä poissa jaloista. He ovat vahvoja ihmisiä, he hoitavat homman kotiin.”
Jostain syystä Dou ei uskonut, mutta antoi ruumiinsa rentoutua ja antoi koko jutun olla hetken ajaksi. Mutta hän ottaisi selvää siitä, mitä oli meneillään tässä maailmassa, hän ei antaisi periksi ennen kuin hän tietäisi.
|
|
|
Post by Sanna on May 12, 2006 16:12:37 GMT 2
Wang johdatti Jinin yläkertaan ja istutti tämän huoneensa sängylle ja ktsoi tätä pitkään ja harkiten.
”He eivät olleetkaan ketä luulimme heidän olevan, vai?” Wang kysyi.
”Eivät. He olivat ne hullut, jotka keräävät meidän tapaisiamme, vahvoja ihmisiä. He ilmeisesti haluavat meidän aarteemme ja kaiken muun, mitä me tällä hetkellä omistamme ja pidämme hallussaan. He päästivät minut menemään”, Jin sanoi ja puri huultaan. Oman heikkoutensa myöntäminen ei ollut hänelle helppoa, mutta nyt hänen oli kerrottava totuus Wangille, koska tämä totuus oli enemmän kuin olisi saanut olla.
”Sinä olet vahva, miten he päästivät sinut menemään? Mitä he tekivät sinulle”, Wang kysyi.
”Eivät niin paljon, mitä he lupasivat. Kuten sanoit, olen kuitenkin aika vahva, vahvempi kuin sinä, Wang kultaiseni. Sinä et pärjäisi heille, he repisivät sinut riekaleiksi, älä mene heidän reviirilleen”, Jin sanoi pehmeästi.
”Kerro minulle, Jin”, Wang sanoi kiukkuisena ja marssi edestakaisin huonetta. Hänen silmänsä paloivat, Jin tajusi. Wang oli vaarallisimmillaan, sellaisessa tilassa, jolloin hän oli silloin joskus tavannut Jinin. Se tarina oli omiaan kerrottavaksi, sen Jin todellakin olisi halunnut kertoa Doulle ja muille, muttei voinut. Se tarina olisi ollut heille liikaa.
”Leikkasivat hiukseni”, Jin sanoi, ”se oli merkki sinulle. Ja viiltelivät kämmeneni, jalkapohjani, pohkeeni, reiteni ja vatsani. Enempää en antanut heidän tehdä, sillä vaikka he olivat voitolla, en ollut täydellisen voimaton silti.”
”Olet pahoin loukkaantunut”, Wang totesi, jolloin Jin kohotti hieman paitaansa, jolloin Wang näki haavat, jotka parantuivat kolme kertaa normaalia nopeammin, nyt ne olivat jo miltei ummessa ja vain muutama verivana valui Jinin litteää vatsaa myöten.
”Minä olen vahva, selviän kyllä tällaisesta”, Jin sanoi hymyillen vinosti kuin paholainen.
”Mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä?”
”En tiedä, mutta minä haluan kostaa. Enkä lopeta, ennen kuin olen saanut kostoni sille naiselle. Sille lutkalle… sen nimi on Shi ja se pyörittää koko operaatiota”, Jin sihisi ja hänen huuleltaan valui alas ruusunpunainen veripisara.
Jin oli todellakin outo tapaus. Kun tämä oli rento tai keimaileva, nainen ei viehättänyt tyrkkymäisyydellään Wangia lainkaan. Mutta kun tämä oli kuten nyt, pieni paholainen, julmana kuin saatanan huora, huulet veressä ja koko olemus täynnä raivoa ja vihaa, kostoa ja verenhimoa, Wangin pulssi kiihtyi hieman. Yleensä hän piti pehmeistä ja näteistä, mutta nyt kova ja kaunis viehätti häntä, Wang ajatteli itsekseen. Hänen makunsa alkoi muuttua.
Ilmeisesti Jin huomasi tämän Wangin olemuksesta ja mietteliäästä asennosta ja nautti tilanteesta entistä enemmän. Pieni Wang, viimeinkin hän himoitsi Jiniä ja nyt Jin aikoi nauttia tilanteesta hetken.
”Et saa tehdä mitään liian nopeaa”, Wang sanoi hilliten itsensä, Jinin pettymykseksi.
”Tiedän, että haluaisit suudella minua”, Jinin teki mieli sanoa, muttei hän sanonut.
”Tilanne alkaa riistäytyä todellakin käsistä, he ovat saaneet enemmän valtaa kuin olisimme saaneet antaa heille. Olemme menettäneet jo muutaman todella tärkeän jälleen myyjän. Rab Zeppel, Mill ja Jack Aniston ovat kadonneet maan alle, enkä lainkaan ihmettele miksi, ainakaan nyt kun asiat ovat selvinneet”, Wang sanoi marssien edestakaisin huonetta.
”Tarkoitatko, että Shi ja se mies ovat uhkailleet heitä?” Jin kysyi ällistyneenä. Jälleen kerran Wang yllätti hänet ja kertoi asioita, joista Jinillä ei ollut havaintoakaan. Hän kyllä oli ihmetellyt, mitä jakajille oli tapahtunut, Wang ei ollut tavannut heitä pitkään aikaan, siinä missä ennen hän oli viettänyt näiden kanssa miltei enemmän aikaa kuin jumalten rannassa. Oliko Wang jättänyt kertomatta jotain muutakin? Kyllä, varmasti oli. Jumalten rannassa Wang oli lähellä Douta ja Jiniä, jotka olivat tälle paras turva. Hän ei ollut uskaltautunut kunnolla menemään minnekään moneen viikkoon ja kuvitteli, ettei Jin olisi huomannut sitä.
”Ovat varmasti. Se mies on Jacob Deerwood, erään kansainvälisesti menestyneen elektroniikkafirman iso pomo. Tällä on rahaa miljoonia tuhlattavaksi ja tarpeeksi typerät yhtiökumppanit, etteivät he tajua, mitä Deerwood, nuoruudessaan aka Woobie, on puuhaillut heidän silmiensä alla. Shi, kuka tämä nainen onkaan, on ilmeisesti saanut kyntensä syvemmällekin tähän pahojen poikien järjestöön, koska hengailee Deerwoodin kanssa. Shillä on ilmeisesti samankaltaisia, ellei vahvempiakin voimia kuin heillä ja valtavia korstoja turvaamassa omaa selustaansa”, Wang sanoi ja mietti hetken.
”Tiedät niin paljon enemmän kuin kukaan meistä… etkä ole kertonut kenellekään mitään. Tietävätkö muut kätyrisi tästä kaikesta?” Jin kysyi tarkoittaen välittäjiä, jotka saivat Wangilta huumeita ja niitä, jotka ostivat niitä suoraan Wangilta ja Kiteltä. Jin tunsi itsensä jotenkin pieneksi, vaikka hän tunsikin kaikki vakioasiakkaat, joita heidän pienellä ”yrityksellään” oli ja monia muita ei niin mukavia miehiä. Hän oli aina tiennyt pelaavansa vaarallista peliä, mutta nyt se muuttui kamalammaksi.
”Aika monet tuntevat Deerwoodin nimeltä, mutta harva tietää tämän oikeista voimista tällä alalla. Kerron sinulle nyt jotain, joka sinun pitää tietää Jin, joten kuuntele tarkasti:
Deerwoodilla on joukko gorilloja alaisinaan ja nämä gorillat tekevät ihan mitä tahansa mitä Deerwood käskee. He ovat linnassa istuneita pellejä, jotka eivät näe mitään muuta kuin huumeita, huoria ja alkoholia. Tämä Shi, kuka ikinä lieneekään, on ilmeisesti saanut näitä gorilloja alaisikseen. Rab Zeppel kertoi minulle ennen lähtöään, että Deerwood ei itse enää valvokaan niin paljoa huumeidensa kaupan tilaa. Rab sanoi joutuneensa muutaman kerran kasvotusten naisen kanssa, joka oli ”jotenkin selkäpiitä karmaiseva”. Jos oikein arvaan, kyseessä oli Shi. Mutta pääasia on, että tämä nainen oli käskenyt Rabia pysymään kaukana jumalten rannan huumeista, muuten Shi tappaisi Rabin. Ja sinä tunnet Rabin, tämä tietty uskoi heti ja ukko katosi nopeammin kuin raha maanpäältä. Monet muutkin ovat tehneet niin. Olen kuullut muutamalta käyttäjältä naisesta, joka on ottanut selvää kaman levittäjistä ja alkanut kiristämään näitä. Nainen toimii kuulemma Deerwoodin piikkiin, joten kukaan ei oikein tiennyt miten suhtautua. Deerwood on aina vain isotellut, mutta tämä nainen ei ollut koskaan isotellut. Hän tappoi Gogon, jos juorut pitävät paikkansa. Gogon tapaisen korston kuolema aiheuttaa hermostuneisuutta, mistä taas on seurannut se, ettei kukaan enää uskalla ostaa kamaa meiltä. Eli jumalten ranta on hieman raha ongelmissa. Hieman on lievä ilmaisu, voisi sanoa että olemme täydellisesti kusessa. Kite on ollut poissa jumalten rannasta pitkään vain siksi, että hän hankkii meille lisää asiakkaita, mutta pahalta näyttää. Shi on tehnyt perusteellista valistustyötä.”
”Se ämmä tappoi Gogon?” Jin kysyi ihmeissään. Hän ei koskaan ollut pitänyt Gogosta, mies oli ollut sellainen sovinisti, että Jin miltei oksensi. Mutta iso ja pelottava, pelkkä mulkku mies oli ollut, hakannut muita ihmisiä vain siksi, koska rakasti verenvuodatusta. Mutta Wang oli ollut aina hyvää pataa Gogon kanssa, he olivat henganneet samoilla klubeilla ja Wang oli jaellut huumeita avokätisesti Gogolle ja tämän seuraajakoirilleen. Jinkin oli joutunut joskus Gogon läheisyyteen ja kerran Gogo oli yrittänyt raiskata Jinin, mutta Jinpä oli iskenyt jätkän nenän tämän pään sisään ja tunkenut tämän ruman naaman sen jälkeen vielä kusilaariin. Sen jälkeen kukaan Gogon jengistä ei ollut yrittänyt raiskata Jiniä, ei edes nöyryytetty Gogo. Wang ja Kite olivat saaneet selvitellä sitä sotkua ikuisuuden… Mutta nyt merkitsi vain se, että Gogo oli kuollut ja se taas tarkoitti, että katujen johtojengiltä puuttui pomo. Siitä seuraisi sota ja se puolestaan olisi vain lisäongelmia Jinin ja kumppanien yritykselle. Wang oli tunnetusti ollut Gogon kaveri…
”Ajattelet taas, että minä ja Gogo olimme jotain ihmeen bestiksiä”, Wang sanoi närkästyneenä ja Jin virnisti.
”Ettekö olleet?”
”Minä annoin heille kamaa. Olin aina silloin heidän kaverinsa, paras kaveri kun minulla oli huumeita taskussa ja heillä tärinöitä. Ja heillä oli rahaa, siksi minä pidin heistä. Mutta koskaan me emme olleet oikeasti kavereita. Vain tuttuja”, Wang sanoi hymyillen ja Jin tiesi mitä Wang tarkoitti. Se jolla oli kamaa, oli aina käyttäjän paras kaveri.
”Ahaa. Mutta sitten aiheeseen taas. Mitä teemme?”
”Nuollaan hetki haavojamme. Sitten otan yhteyden niihin mulkkuihin, jotka pitävät yhteydet Brittiensaarille kunnossa. Ja Belgiaan ja Ranskaan. Aletaan globaaleiksi”, Wang sanoi huvittuneena, ”minun täytyy mennä puhumaan sille Shille. Jos annan hänelle palan sitä mitä hän haluaa, hän jättää meidät hetkeksi vartiotta. Kun kerran satuttaa toista, ei heti odota vastaiskua.”
”Sinä aiot mennä tapaan sitä lehmää vapaaehtoisesti?” Jin kysyi ja pudisti sitten päätään, ”ei kuule onnistu.”
”Mitä?” Wang kysyi ällistyneenä, hän ei koskaan ollut kuullut Jiniä noin päättäväisenä.
”Sinä et mene sinne. Minä ja Dou pystyisimme ehkäpä pitämään puoliamme sitä lehmää vastaan, mutta sinä olet vain tavallinen ihminen. Sinulla on kunnia ja maine pelissä, koko yritys ja hommat”, Jin sanoi ärtyneenä. Hän ei antaisi pelon kuulua äänestään, hän ei vain haluaisi sen kuuluvan. Hän ei ikinä myöntäisi, että pelkäsi Wangin puolesta. Mies saattaisi kuolla niin helposti. Vain yksi luoti, vain yksi veitsen isku, yksi oikeasta paikasta murtunut luu ja mies olisi kuollut. Jin ei kuolisi niin helposti, mutta Wang ja muut ihmiset olivat häneen verrattuna lasia. Eikä hän halunnut menettää Wangia, vaikkei hän sitä tälle myöntäisikään. Että hän oikeasti välitti hänestä.
”Anna olla, minä en kuole. Shi ei voi tehdä sellaista, hän tarvitsee minua päästäkseen teihin käsiksi. En tiedä, miksi hän haluaa teidät, mutta hän haluaa. Siksi hän ei tapa minua, antaa vain pienen opetuksen”, Wang sanoi, mutta silloin Jin ponkaisi pystyyn ja syöksyi Wangia kohti sellaisella voimalla, että onnistui yllättämään miehen täysin.
Wang sai nyrkin eteen juuri kun Jin oli iskemässä häntä kasvoihin, hän sai torjuttua myös toisen iskun, mutta jätti jalan huomiotta, joka osui häntä polvilumpioon murskaavalla voimalla. Wang menetti vain hetkeksi tasapainonsa ja sillä hetkellä Jin iski häntä leukaperään nyrkillään. Wang päästi oudon urahduksen kun kaatui selälleen Doun sängyn päälle. Onneksi se oli siinä, muuten Wangiin olisi saattanut sattua pahemmin, Jin ajatteli kiitollisena.
”Et ole tarpeeksi vahva puolustaaksesi itseäsi. Sinä et mene”, Jin sanoi ärtyneenä ja katsoi Wangia pisteliäästi.
”Mutta…” Wang yritti, mutta Jin laskeutui hänen päälleen sängylle ja heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Jinin käsi kiertyi Wangin ranteen ympärille ja väänsi, jottei Wang lähtisi minnekään.
”Sinä et mene.”
Wang olisi voinut työntää Jinin pois ja lyödä tätä, hän oli fyysisessä tappelussa tyttöä vahvempi, muttei hän tehnyt niin. Hän näki nimittäin Jinin silmissä huolta ja äidillistä tahtoa pitää Wang suojassa.
”Hyvä on. En mene. Älä huolehdi”, Wang sanoi ja Jin huokaisi helpotuksesta. Samassa ovi aukeni ja Shenie kurkkasi sisään ovesta.
Tämä kauhistui nähdessään Wangin ja Jinin päällekkäin sängyssä ja inahti hermostuneena punastuen kokonaan.
”Anteeksi, ANTEEKSI! Menen heti, jatkakaa vain, minä en koskaan käynyt täällä! Jatkakaa, jatkakaa! Anteeksi!” Shenie piipitti ja paiskasi oven kiinni korviaan myöten punaisena.
Wang ja Jin katselivat hetken hiljaa ovelle ja katsoivat sitten toisiaan.
”Hän taisi ymmärtää hieman väärin”, Wang lopulta sanoi.
”Niin minäkin luulen.”
Jin olisi voinut käyttää tilaisuutta hyväkseen ja korjata väärinymmärryksen oikeaksi huomioksi, muttei hän viitsinyt nyt. Muuten se olisi pilannut hänen vakavan lupauksensa imagon.
Jin loikkasi ylös ja katsoi ovelle hermostuneena.
”Pitää kait mennä selittämään hänelle mistä on kysymys.”
”Hyvä idea, minä jään tänne ja poltan vähän kukkaa (marijuana). Tarvitsen hieman jotain rauhoittavaa tuon uutisesi jälkeen”, Wang sanoi ja nousi marssien kaapilleen ja alkoi kaivamaan sieltä lukittua pakettia, jossa hänen huumeensa olivat.
”Tuhoat itsesi. Viimeksi käytit vain pölyä ja spiidiä (enkelinpöly ja amfetamiini). Nyt varastosi karttuvat… kunhan vain varot, ettei Dou saa tietää. Vaikka olenkin vieläkin varma, että tapat itsesi vielä tuota vauhtia”, Jin sanoi kun Wang käänsi ilmastointia kovemmalle ja sytytti stendarilla sätkän. Hän veti tyytyväisenä savua keuhkoihinsa ja sulki silmänsä tyytyväisen oloisena, mikä sai Jinin voimaan pahoin. Miten Wang saattoi nauttia noin paljon polttamisesta, vaikka hän oli Doun ystävä?
”Kukka ei ole niin paha kuin pöly tai spiidi. Kuvittele se vain vähän vahvempana tupakkana”, Wang sanoi.
”Tupakka tappaa”, Jin ärähti Wangille, joka pyöräytti silmiään.
”Joo joo. Mutta kyllähän me kaikki kuollaan joskus. Mutta Doulle ei kerrota, sinähän tiedät. Jos hän saa tietää, koko juttu menee perseelleen. Minulta loppuu huumeet ja sinulta rahansaaminen. Tämä on meidän bisneksemme, joten suojele sitä, Jin, muista aina. Suojele sitä. Tiedän shoppailuhimostasi, se on samanlainen sairaus kuin minun käyttämiseni. Kummatkin tarvitsemme rahaa…”
”Joo, tiedänhän minä, Dou ei saa tietää. Minä haluan sitä rahaa yhtä paljon kuin sinäkin. Mutta yritä edes lopettaa spiidin käyttäminen, jooko? Sitten et kuole niin nopeasti”, Jin sanoi murehtien.
”Yritän”, Wang lupasi aika katteettomasti.
”Yritäkin”, Jin sanoi hiljaa ja poistui huoneesta, pitkin askelin ja taakseen katsomatta. Niin hän kertoi Wangille, ettei pitänyt tämän tavoista. Mutta ei Wang enää siitä välittänyt, hän istui Doun sängylle ja suorastaan kehräsi. Hänellä oli niin hyvä olo tästä kamasta… tuntui, että hän olisi koko maailman huipulla ja tietäisi kaiken, mitä muut ajattelivat. Hänellä vain oli niin hyvä olo.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 15:31:42 GMT 2
Shenie käveli portaita alas ja punaisuus alkoi viimeinkin häipyä hänen kasvoiltaan. Hän näki että Dou istui pöydän ääressä lukien lehteä, mutta nosti katseensa, kun huomasi Shenien istuvan läheiselle tuolille.
" Löysitkö heidät?" Dou kysyi ja palasi melkein välittömästi lehtensä pariin, eikä huomannut Shenien punehtuvia kasvoja.
"Löysinhän minä..." Shenie mutisi ja päätti olla kertomatta millaisissa olosuhteissa oli Jinin ja Wangin nähnyt.
" Hei Shenie!" Jinin ääni kuului portaikosta ja Doukin nosti taas katseensa ylös kiinnostavasta artikkelista jota oli lukemassa.
" Mitä sinun hiuksillesi on tapahtunut?" Dou älähti.
" Äh, nämä vai?" Jin kysyi ja sipaisi hieman sotkuisia ja hyvin paljon lyhyempiä hiuksiaan. "Uusi hiustyyli..." Jin mutisi. Hän oli käynyt huoneensa vessassa siistimässä kasvojaan ennen kuin oli lähtenyt alakertaan.
" Niin Shenie. Wang kysyi niistä kuvista, milloin sinulla olisi aikaa ottaa uusia?" Jin kysyi istuen pöydänkulmalle ja ottaen Doun vesilasista kunnon hörpyn.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 15:57:10 GMT 2
"Heti kun minulla on rahaa..." Shenie aloitti taas saman vanhan soopan jauhamisen.
Kolmikko matkusti lopulta uima-altaalle ja jäi sinne istumaan ja juttelemaan. Pian Kenzon muotikuvaajat saapuivat etsimään kuvattavia kohteita ja Dou ja Jin astuivat heti eturiviin. Heidän rahankipeytensä sai heidän seisomaan kiltisti rivissä mallikansiot kädessä ja hymyilemään muotitietoisille vaatemerkin edustajille. Shenie istui sivummalla uima-altaalla ja siinä vaiheessa kun kuvauspaikkoja alettiin rakentamaan (yllätys yllätys, Jin oli päässyt malliksi ja hehkui nyt eräät Kenzon housut ja pitkä takki päällään peilin edessä ja antoi maskeerajien tehdä työtään) meno meni niin hurjaksi, että Dou ja Shenie siirtyivät syrjemmälle.
Wang marssi seitsemän aikaan ulos juuri silloin, kun kuvaukset olivat alkamassa ja Shenie ja Dou olivat aloittamassa viidettäkymmenettäneljättä pokeripeliä, jossa oli panoksena tällä hetkellä Doun sukat ja Shenieltä kymmenen euroa.
"Wang, mihin olet menossa?" Dou kysyi Wangilta, joka näytti epämääräisen pirteältä.
"Kaupungille, tapaan muutaman vanhan kaverin. En ole nähnyt niitä jätkiä niin pitkään aikaan, että ajattelin mennä tervehtimään", Wang selitti iloisesti.
"Voin tulla mukaan", Dou sanoi, yrittäen päästä irti häviökierteestään pakenemalla paikalta. Mutta Wang vain pudisteli päätään.
"Ehei, ei sinun tarvitse. Et tunne niitä heppuja, tutustuin heihin intissä", Wang sanoi harmittelevalla äänellä, hän ei koskaan ollut innostunut armeijataustastaan, joka kylläkin oli aika olematon, koska hänet oltiin potkaistu pois intistä. Huonon käytöksen ja niskoittelun takia.
"Hylkäät minut taas", Dou valitti, mutta Wang taputti häntä päähän.
"Enkä. Menen vain moikkaamaan, tulen muutaman tunnin päästä takaisin. Pidä sinä seuraa Shenielle, ettei Jillian tule ja pure pikkutytöltämme näppejä irti", Wang sanoi ja iski silmää Shenielle, joka punehtui taas ajatellessaan miten oli onnistunut yllättämään Jinin ja Wanghin. Wang luki ilmeisesti Shenien ajatukset ja mulkaisi tätä huvittuneena.
"Ei se ollut mitään epäilyttävää. Lakkaa ajattelemasta noin."
"Hyvä on..." Shenie sanoi hissukseen.
"Ai niin, älkää kertoko Jinille, että lähdin! Heippa!" Wang huudahti ja sitten hänen soittamansa taksi tulikin jo ja kättään heilauttaen Wang katosi sinne.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 16:12:47 GMT 2
Lopulta noin kymmenen aikaan Jin oli saanut mallinurakkansa tehtyä ja kuvaajat lähtivät. Jin liittyi Doun ja Shenien seuraan, he istuivat olohuoneessa ja kiistelivät jostain tyhjänpäiväisestä: siitä saisiko Dou sukkansa takaisin vai ei.
" Hei taas. Onko kukaan nähnyt Wangia? Minulla on hänelle asiaa.." Jin kysyi.
" En ole nähnyt sen jälkeen." Shenie sanoi ja Jin hymyili leveästi.
" Ei se ollut mitään, usko jo." Jin sanoi ja otti eräästä korista omenan jota alkoi kuoria.
" Mitä? Mikä ei ollut mitään?" Dou kysyi kiinnostuneena.
Jin huokasi. " Ei mitään, et sinä kuitenkaan ymmärtäisi, Tollo."
Dou katsoi Shenieen vastausta hakien, mutta tämä ei sanonut mitään.
" Niin oletko sinä nähnyt Wangia?" Jin kysyi Doulta, mutta tämä pudisti päätään.
" Mihin se idiootti on kadonnut? Ei kai hän lähtenyt talosta?" Jin kysyi, muttei saanut vastausta.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 16:54:56 GMT 2
Hän asteli puistoon katsomattakaan taakseen, hän tiesi tasantarkkaan mitä hänen takanaan oli. Siellä kulki muutama mies, jotka tuijottivat häntä hermostuneina.
Siinä, että Wangia tuijotti hermostuneena ei ollut mitään uutta. Vähintään hänen oudot tulenpunaiset hiuksensa ja kauniit, miltei naiselliset kasvonsa olivat hämmennystä herätettäviä. Mutta nämä miehet katsoivat häntä eritavalla hämmentyneinä. Miten joku, joka näytti noin upealta, saattoi vajota yhtä alas kuin he? Heistä vielä ymmärsi, miksi he olivat sellaisia paskiaisia, he olivat rumia ja kouluttamattomia, mutta tuolla miehellä olisi mahdollisuudet mihin tahansa. Mutta silti mies tuli tähän puistoon, jossa kulkivat vain he, joiden mielessä ei ollut mitään muuta kuin mätää ja pahaa karmaa.
Puiston pitäisi olla virallisesti lasten ja perheiden leikkipaikka, sellaiseksi se suunniteltiin. Mutta jo pian puiston perustamisen jälkeen sen synkistä kaduista tuli narkkareiden, levittäjien, rokkareiden, spurgujen, rikollisten ja muiden rehellisyysrajoitteisten ihmisten tapaamispaikka. tänne eivät poliisitkaan uskaltautuneet, lain kouralla ei ollut valtaa täällä. Ennen Gogon jengi oli pitänyt tätä puistoa omanaan. Mutta ei enää, nyt täällä kulki uusi jengi, jota johti ilmeisesti nainen, joka oli yhtä kaunis kuin julmakin. Tämän puiston kadut olivatkin tarkoin vartioituja, kukaan ylimääräinen ei varmasti eksyisi sinne. Jos eksyisi, tämä korjattaisiin nopeasti talteen ja oikeille raiteilleen, joko jätesäkissä tai sitten ambulanssin viemänä. Vain heillä, jotka liikkuivat tarpeeksi suuressa jengissä tai olivat hyväksyttyjä puiston hierarkiaan oli oikeus marssia keskuskujaa pitkin, jota reunustivat valtavat kukassa olevat valtavat puut.
Wang arveli kävelleensä tarpeeksi pitkään ja tulleensa huomatuksi, joten hän istuutui puistonpenkille katselemaan puluja, jotka kerääntyivät hänen jalkojensa juureen ahnaan näköisinä. Ne aivan kerjäsivät pullanmurusia. Ennen narkkarit olivat kerjänneet häneltä kamaa. Nyt hän hyvä että kelpasi puluille syöttäjäksi.
Muutaman minuutin kuluttua kaunis pitkä nainen asteli jo häntä kohden. Tämän pitkät hiukset kiiltelivät auringon valossa ja tämän kannoilla kulki muutama valtaisa gorilla, jotka mulkoilivat ympäriinsä kaikkia epäillen. Heidän seurassaan oli myös pieni mies, joka liikkui levottomasti koko ajan ja tämän kyynärtaipeissa näkyi selvästi piikin jälkiä. Lyhythihaisen´paidan käyttäminen on kielletty piikittäjiltä, Wang ajatteli mielessään ja hymyili itsekseen . Miten säälittävä pieni mies.
“Wang… on sinulla aika paljon otsaa tulla tänne”, Shi sanoi astellessaan epäröimättä Wangin eteen. Tämän musta mekko oli tiukka ja paljasti varsin paljon tämän kaulasta ja rinnuksista.
“Sinä tunnet minut, mutta minulla ei ole havaintoakaan, kuka sinä olet”, Wang sanoi rennosti ja Shi kohautti kulmaansa ja Wang korjasi, “hyvä on. Tiedän kuka olet, mutta en tiedä mitä haluat minusta.”
“En minä sinusta halua mitään”, Shi sanoi ja hymyili sitten hurmaavasti, “mutta koska olet täällä, oletan, että tulit tänne puhumaan. Mennäänkö jonnekin muualle?”
Wang ymmärsi tämän kehotuksen käskyksi ja nousi nöyrästi seisomaan ja nousi Shin vierelle. Nainen oli pitkä, Wangin pituinen ja suoraselkäinen.
“Tule, tiedän juuri hyvän paikan”, Shi sanoi ja ripustautui Wangin käsivarteen ja toinen gorilloista oli jo sanomassa jotain, mutta Shin katse vaiensi tämän. Shi teki mitä Shi halusi tehdä, kukaan ei komentanut tätä naista.
Kiltisti kuin koiranpentu Wang kulki Shi käsipuolessaan tämän osoittamaan paikkaan, joka osoittautui suureksi kappelintapaiseksi rakennukseksi, josta oli tullut narkkarien linnoitus muutama vuosi sitten. Sinne olivat poliisit yrittäneet muutaman kerran murtautua, mutta tuloksetta. Poliisit oltiin palautettu, mutta kukaan heistä ei ollut suostunut enää lähellekään tuota taloa.
Wang oli ollut monesti tuossa talossa, mutta koskaan hän ei ollut pelännyt mennä sinne näin paljon. Mitä tahansa Doun vuoksi, Wang muistutti itseään ja loihti jälleen kopean ilmeen kasvoilleen.
“Tiedät varmasti jo, että tästä ei seuraa sinulle mitään hyvää”, Shi ilmoitti Wangille.
“Tiedän, mutta en kadu.”
“Hyvä, sillä pois et pääsisikään! Olen odottanut mahdollista puhua sinulle niin pitkään, etten olisi päästänytkään sinua pois täältä”, Shi sanoi iloisena ja ovet aukenivat heidän edessään.
Kappeli haisi ummehtuneelta marijuanalta. Sinne Wang nyt joutui, omasta tahdostaan. Tai no ei, ei hän sinne olisi halunnut. Mutta kaikki Doun hengen ja terveyden eteen. kaikki JInin puolesta, jotta tämä saisi elää rauhassa. Kaikki Shenien puolesta, joka ei vielä ymmärtänyt mistään mitään.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 17:07:44 GMT 2
Doun ja Shenien hiljaisuus antoi Jinille vastauksen, jota hän ei olisi halunnut. Jin nousi tuolista ja heitti Douta omenalla.
" Senkin TOLLO!" Jin kirkui ja juoksi yläkertaan ennen kuin Dou ehti sanoa sanaakaan.
" Mitä tuo tarkoitti?" Dou kysyi Shenieltä, joka kohautti olkiaan.
Jin ryntäsi alakertaan mukanaan laukku ja aurinkolasit.
" Minne sinä menet?" Dou huudahti Jinin perään.
" Tulen pian takaisin, älkää huolehtiko." Jin huikkasi hymyillen kaksikolle ja ryntäsi ovesta ulos vähemmän arvokkaasti.
" Antaa heidän hoitaa asiat keskenään." Shenie sanoi ja Dou nyökkäsi.
" Jos olen jotain oppinut näiden kahden päivän aikana niin sen että on parempi olla sekaantumatta noiden kahden välisiin riitoihin." Shenie virnisti ja otti pelikortit esiin.
" Nyt kun ei ole muutakaan tekemistä niin voimme keskustella niistä sinun sukistasi..." Shenie lupasi hymyillen armollisesti. Dou nielaisi kuuluvasti.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 18:08:08 GMT 2
"Deerwood on kuollut, hänen poikansa, tämä hintelä mies, tappoi hänet juuri tänä aamuna", Shi sanoi ja viittasi valtaistuimeltaan hintelään poikaan, joka värähti heti, kun häneen tuli vähänkin huomiota.
"Mutta mitä sinä ajat takaa?" Wang kysyi. Hän seisoi keskellä pimeää huonetta edessään Shin valtaistuin ja kaksi tämän luotetuinta gorillaansa, jotka näyttivät olevan sekunnilla millä hyvänsä valmiita hakkaamaan Wangista viimeisenkin hengenrippeen ulos näiden seurassa oli myös rastapäinen tummamies, joka virnuili koko ajan oudosti Wangille. Wang tunsi tuon miehen vain maineelta, tämä oli pahin perverssi ja rikollinen näillä kujilla. Se, miten Shi oli saanut tämän remmiinsa, oli salaisuus.
"Minä aion tulla huumemaailman kuningattareksi, mutta koska te typerykset olette jättäneet minut kokonaan vaille huomiota, olen miltei jo onnistunut tavoitteessani ja se vaatii minulta vain vähän ponnistuksia murskata Kite", Shi sanoi sivellen punaviinilasinsa reunaa, joka lauloi surumielistä lauluaan.
"Mutta et ole vielä tehnyt sitä", rastapää raakkui ja Wangin teki mieli lyödä tätä kerran oikein lujaa. Tuo mies kävi hänen hermoonsa.
"Muuten olisit tappanut minut jo, pois tieltä", Wang huomautti ja Shi nyökytteli.
"Fiksu poika. En minä vielä sinusta eroon halua, sinä olet minulle enemmänkin apua. Tai oikeastaan, et merkitse minulle yhtikäs mitään, mutta sinulla on jotain, mitä minä haluan", Shi sanoi.
"Muistatko yritykseni, joka oli ennen johtava muotitalo, ennen kuin siirryin... erilaisille toimialoille. Muutin toimistoni valtavaksi "kauneuden motelliksi", jossa rikkaat ja irstaat miehet tyydyttivät tarpeensa kauniiden ja herkkien naisten ja miesten otteissa", Shi sanoi ja hymyili, "mutta minulta alkavat loppua alaiset kesken, kauniita mutta korruptoitumattomia on jo hankala löytää nykyisin."
"Puhut kait siitä ilotalostasi", Wang sanoi hyväntuulisesti, vaikka häntä inhottikin tämän naisen julmuus.
"Aivan. Siellä mies voi toteuttaa rahalla kaikki unelmansa... mutta nyt he ovat alkaneet vaatia uutta. Koska maailmassa on ihmisiä, joilla on voimia, he haluavat nähdä näiden ihmisten taistelevan voimillaan toisiaan vastaan. Hulluja nuo miehet."
"ja minä en kelpaa, koska minulla ei ole voimia, mutta miksi olen sitten elossa", Wang kysyi hermostuneena. Miksi Shi kertoi tämän kaiken hänelle? Tässä oli jotain väärin.
"En minä halua sinua. Olet kaunis ja joskus kadun sitä, että sinä et syntynyt näiden merkillisten voimien kanssa. Mutta joku tuttavistasi on", Shi sanoi ja kaikki selkeni Wangille ja hän hymyili ärsyyntyneenä.
"Se että kaadoit bisneksemme oli vain, jotta kääntäisimme katseemme sinuun. Sinä et tainnut koskaan edes haluta huumeitamme. Sinä halusit Doun ja Jinin", Wang sanoi ja hänen teki mieli nauraa, miksei hän ollut tajunnut sitä aiemmin? "haluat heidät ilotaloosi! Ei kuule onnistu, ei ikinä!"
"Kyllä onnistuu, koska sinäkin olet täällä", Shi sanoi kovalla äänellä. "sinä olet täällä ja hekin tulevat luokseni, etsimään vastauksia. En voinut ottaa Jiniä vielä, koska hän oli liian vahva. Mutta kun olemme hieman pehmitelleet häntä, hän tulee luoksemme kuin kissanpentu. Dou taas tulee etsimään vastauksia."
"Ja siinä sivussa otat käyttöösi meidän kapasiteettialamme ja kohderyhmämme huumebisneksessä. Oletpas nokkela", Wang sanoi pehmeästi. Shi olikin yllättävän fiksu.
"Niinkö? Sinä et pelkää lainkaan?"
"Mikä tuo kysymys oli?" Wang kysyi ja samalla gorillat lähtivät liikkeelle ja ottivat Wangia kummastakin käsivarresta kiinni niin tiukasti, että Wang luuli käsivarsiensa olevan jo sijoiltaan.
"Me olemme niin samanlaisia", Shi sanoi ja asteli Wangin luokse, silittäen tämän leukaperää samalla kun miehet kiristivät otetaan Wangin käsivarsista niin, että ne olivat murtua. "me kummatkin unohdamme itsemme kun palvelemme muita ja teemme heidän olonsa mukavaksi. Me unohdamme olla itsekkäitä. Jos tämä maailma olisi oikeudenmukainen paikka, meidänlaisemme ihmiset olisivat valtiaita. Mutta niin ei ole, joten me vain kärsimme..."
Rastapää ja muutama muu huumeveikko, jotka Shi oli jotenkin kutsunut heidät paikalle ja kaikki näyttivät todella verenhimoisilta.
"Sinä teit virheen kun tulit tänne, mutta emme silti tapa sinua. Sen sijaan annamme sinut Doulle takaisin. Olet hänen pieni lemmikkinsä, hänen aarteensa. Niin kauan kuin Wang on kunnossa, ei Doulle mistään muusta ole väliä. Mutta jos pieni Wang kärsii, niin Dou muuttuu uteliaaksi ja tulee luokseni..."
"Kerron hänelle suunnitelmastasi", Wang ärähti samalla kun rastapää asteli hänen taakseen ja alkoi näpräämään Wangin pitkä hiuksia. Wangin teki mieli potkaista tätä jätkää, muttei hän voinut, hänen käsivarsiinsa sattui niin ettei hän edes nähnyt eteensä.
"Et voi. Muuten hän saa selville, että käytät huumeita", Shi sanoi, "siitä seuraa bisneksesi kaatuminen. Se ei olisi hyvä, ei todellakaan... ja Dou vihaisi sinua aina."
Wang ei tiennyt, mitä Shi teki hänelle, mutta hänen aivonsa turtuivat ja kaikki hyvä katosi niistä. Shi laittoi hänen päänsä näkemään vain pahat asiat elämässään ja tuntemaan vain kivun.
"Olet kuin lapsi... puolustautumiskyvytön ja suloinen", Shi sanoi ja kääntyi pois, "harmi, että sinunlaisesi lapsi osallistui isojen aikuisten peliin."
"Miten kaunis ihosi onkaan... Aivan tasainen, niin pehmeä", rastapää sihisi ja silitti nyt puolestaan Wangin poskea ja katsoi tämän silmiä, jotka alkoivat muuttua Shin voimista tunteettomiksi ja hämäriksi.
Vihaan häntä, haluan hänen kuolevan, Wang ajatteli kun miehen kieli tuntui hänen poskellaan kuin inhottava etana. Muutkin huumehörhöt lähestyivät häntä ja virnuilivat iloisina.
"Hän on nätti kuin tyttö!"
"Kunnon panoa olenkin tarvinnut."
"Voi nätti poika, tiesitkö miten kuseen sait itsesi nyt?"
"Me saadaan sut huutamaan. Me tehdään muutaki ku vaa raiskataa sut! Paljo muut."
"Mihin paskaan säki oot saanu ittes?"
Miten pahasti paskassa Wang olisi, se selviäisi vasta tämän yön myötä, hän arvasi...
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 18:14:17 GMT 2
Jin käveli tarmokkaasti ympäri kaupunkia ja etsi Wangia, mutta tämä ei ollut missään yleisistä myyntipaikoista.
' Helvettiin se idiootti!' Jin kirkui mielessään ja oli varma että Wang oli jo kuollut. ' Se ääliö, paskiainen!'
Jin kääntyi eräästä kulmasta, joka oli ollut hänen viimeisin myyntipaikkansa, muttei nähnyt Wangia tai muita epäilyttäviä henkilöitä, vain pikkulapsia ja vanhempia.
Jin luovutti muutaman tunnin etsinnän jälkeen ja suuntasi takaisin Paratiisiin.
|
|
Puti
Satutäti
Posts: 72
|
Post by Puti on May 15, 2006 18:21:02 GMT 2
Jin palasi tyhjin käsin paratiisiin murtuneena ja Shenie katseli tämän menoa. Hän ei ymmärtänyt vielä, mutta näki selvästi, ettei kaikki ollut oikein.
Eikä Wang palannut muutaman tunnin kuluttua. Puoleen yöhön mennessäkään häntä ei kuulunut. Doukin alkoi hermostua, sillä Jin oli maissa ja Shenie näytti niin hermostuneelta, että pudotti jokaisen tavaran mihin koski.
Doun huoli kasvoi ja kasvoi, Wang oli vaarassa, hän oli varma siitä. Ihan sataprosenttisen varma.
|
|
|
Post by kojootti on May 15, 2006 23:06:14 GMT 2
((Pulla pallo muruliini!! Voi Wang parkaa! Voi Dou parkaa! Aaa, aivan ihana <3 <3 Upeet et jatkoitte, can we talk about how the story continue? I wanna write but I dont have time! *sob* Wang heart Dou, so sweet <3))
|
|
|
Post by Sanna on May 17, 2006 21:05:32 GMT 2
((ja jatkoa tulee nyt aika reilusti! )) Yö kului hitaasti Jinille, joka odotti ovenvieressä koko yön Wangia, jota ei kuulunut. Yhtä hidas se oli Doulle, joka lepäsi sängyllään ja katsoi viereistä petiä, joka oli tyhjä ja sijattu. Shenie oli ainoa, joka sai nukuttua sinä yönä, mutta hänkin vain katkonaisesti ja hän heräili aina vähän väliä. Aivan kuin hän olisi tuntenut ystäviensä levottomuuden ja hermostuneisuuden. Jin oli viimeinkin nukahtanut ovenviereen tuolille ja kun Shenie aamukuudelta herättyään oli tullut alakertaan lähteäkseen lenkille, hän oli ensin herättänyt Jinin ja tukenut tämän omaan huoneeseensa nukkumaan. ”Vahdi, että Wang tulee. Pidä ovea silmällä, että hän tulee”, Jin mumisi unisesti painuessaan pehmeisiin unensinisiin lakanoihinsa. ”Minä vahdin ovea, nuku sinä vain”, Shenie lupasi lempeästi ja suoristi hieman Jinin ryttyistä peittoa. ”Kun se mies palaa, haluan tappaa hänet”, Jin mumisi ennen kuin nukahti. Shenie palasi alakertaan ja vaikka hänestä tuntuikin pahalta jättää tehtävä, jonka Jin oli hänelle jättänyt, hänen oli pakko päästä lenkille. Hän oli laiskotellut niin monta päivää putkeen, että nyt hänen vain pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Shenie hölkkäsi hitaasti kapean asfalttitien laitaa, katsellen lintuja ja vielä yön jäljiltä kosteudessa kimmeltäviä lehtimetsiä ja pieniä peltoja, jotka pistivät joskus esiin puiden takaa. Aamu oli hiljainen ja Shenie jäi ajelehtimaan sen mukaan, antoi omien jalkojensa kantaa itseään ja antoi mielensä levätä aamun raukeudessa. Hän ei tiennyt, kauanko oli juossut, ennen kuin kuuli ynähdyksen edestään. Shenie sai sätkyn ja heräsi horteestaan sekunnissa. Hän uikahti ja hyppäsi pitkän askeleen taaksepäin katsoen silmät pyöreinä mikä hänet oli säikäyttänyt. Kulkukoira? Joku isompi eläin? Shenie moitti itseään heti, mikään kulkukoiraa suurempi peto ei asuisi Espanjassa, ainakaan näin ihmisten asuttamalla alueella. Hikinen ja hämmästynyt Shenie hiipi äänettömästi lenkkareissaan kohti ohutta ojaa, josta oli kuullut ynähdyksen. Oja oli täynnä pitkää kaislaa ja se oli kasvanut kokonaan umpeen. Sammakoiden kurnutus kaikui nopeasti kuumenevassa aamussa ojanpohjalta kun Shenie kurkkasi varovaisena sen pohjalle. Ennen kuin hän tajusi mikä likainen vaatemytty oli, hän näki joskus punaisina hulmunneet hiukset, jotka näyttivät nyt enemmänkin maantienvärisiltä rastoilta. ”Voi ei”, Shenie henkäisi huomatessaan tuijottavansa Wangia, joka oli käpertynyt sikiöasentoon ja sulkenut silmänsä niin tiiviisti, että tämä näytti siltä, ettei avaisi niitä enää ikinä. Shenien pelko katosi sekunnissa ja hän syöksyi ojanpohjalle letti heilahtaen . Hän putosi polvilleen mutaiseen ojaan, muttei välittänyt siitä vaan tarttui Wangia kumpaankin olkapäähän ja yritti vääntää tätä sikiöasennosta, muttei onnistunut. Tämä tuntui jähmettyneen paikalleen suuremman kivun jäljiltä. ”Wang, hei Wang, herätys!” Shenie kiljaisi ääni kimeänä, ”puhu minulle, Wang, herätys! Älä sano, että olet kuollut, Wang senkin luuseri!” Pieni värähdys, joka kertoi reagoinnista kulki Wangin ruumista pitkin ja Shenie yritti kovemmin. Hän ei ikinä saisi raahattua aikuista miestä jumalten rantaan ilman, että tämä kulki edes vähän omilla jaloillaan. Shenie töni ja tuuppi entistä enemmän ja hänen äänensä kohosi jo todella korkeaksi kirkunaksi. ”Nyt ei kuule ole oikea aika potkaista tyhjää, koska tiedän, että olet elossa! Wang, herää senkin sontaläjä tai muuten en anna sinulle ikinä anteeksi! Näen että hengität, älä leiki kanssani! Wang, herää!” ”Ynh”, hiljainen vastaus irtosi Wangin huulilta ja Shenie huokaisi syvään helpotuksesta ja yritti saada katsekontaktia Wangiin. Joskus hän sai ihmiset rauhoittumaan katseella, mutta sai nähdä, miten nyt kävisi. ”Hei, oletko ihan hereillä Wang? Et ajatellut heittää veivejäsi vielä tähän käsivarsilleni? Siitä en pitäisi.” ”Minä… sinnittelen vielä täällä kiusaamassa teitä…” Wang kähisi, hänen äänensä kuulosti todella pahalta, ”jonkin aikaa.” ”Olen iloinen. Taisit saada aika pahasti turpaasi? Etkä vain turpaasi, vaan taisit kokea elämäsi pahimmat hetket”, Shenie arvasi ja Wangin vaikeneminen kertoi vastauksen. Heikompana ei miestä voisi enää nähdä. Wangin vaatteet näyttivät olevan sodan ja muutaman kymmenen käyttövuoden jäljiltä, tämän iho oli täynnä mustelmia, niin paljon, että tämän käsivarret ja se pieni osa selkää jonka Shenie näki, olivat muuttuneet kokonaan mustanpunaisiksi paiseiksi. Jopa ennen kauniit ja sirot kasvot olivat paisuneet ja tämän toinen silmä oli muurautunut umpeen ja nenä viillelty miltei palasiksi. Kaikkialla oli verta, niin paljon, että oli oikeasti ihme, että Wang eli vielä. Ojanpohja tämän alla oli täysin veren peitossa, samoin kuin Wangin koko kurja käpertynyt olomuoto. Tämän asentokin kertoi useista haavoista, sisäisistä ja ulkoisista, joita hän yritti käpertymällä peitellä. Kuin lapsi, jota olisi lyöty. ”Pahasti…” Wang sanoi värittömällä äänellä. Loukattu, nöyryytetty ja häpäisty. Ne olivat hänen tunteensa, jotka Shenie luki tuosta äänestä. Mutta mukana oli myös vihaa, raivoa ja ironista kostonhalua, mikä ei lainkaan sopinut kuvaan. ”Mennäänkö?” ”Joo…” ”Pystytkö kävelemään?” ”Pakko on…” ”Voin hakea auton.” ”Vie liikaa aikaa…” ”Mutta-” ”Mennäänkö…” ”Joo”, Shenie sanoi ja auttoi miehen ylös päätään pudistellen. Miten miehet osasivat olla jopa näin huonossa kunnossa niin loputtoman kovapäisiä? Wang nousi horjuen pystyyn Shenien tukemana ja ulvahti tuskastuneena kun oli suorassa. ”Sattuuko sinuun?” Shenie kysyi kauhuissaan. ”Käsi…” Wang urahti ja verta valui inhottavana paksuna kuolan sekaisena massana hänen suustaan Shenien tuulipuvuntakille. Shenie vilkaisi kättä ja oli oksentaa. Oikeankäden jokainen sormi oli katkottu ja peukalo oli käännetty miltei väärinpäin. Vain pikkusormi oli miltei ehjä. ”Olen varovainen”, Shenie sanoi, muttei voinut tehdä kamalasti muuta. Hän kietoi kätensä Wangin lantion ympärille kun huomasi muutaman katkenneen kylkiluun ja kantoi Wangin koko painoa, koska tämän polvilumpiot ja –rustot olivat jotenkin sijoiltaan. Miehen kumpikin polvi oli vääntynyt sisäänpäin ja ne olivat kuin mammutilla. Ilmeisesti myös tämän varpaista osa oli murtunut, koska tämä nilkutti niin pahasti. Matkasta paratiisiin tuli pitkä Wangille ja kivulias, Shenielle hidas ja tuskallinen. Välillä heidän oli pysähdyttävä jotta Wang sai syljettyä kurkustaan veren pois ja jotta Shenie sai vedettyä henkeä. Wangin kantaminen kuumassa aamussa kävi loistavasti urheilusta. Wangin veri valui Shenien vaatteille ja tahrasi ne. Likaisen ojan ja veren haju leijui heidän ympärillään kuin sääskipilvi. Tuntui kuluneet ikuisuuksia ennen kuin he pääsivät jumalten rantaan ja Shenien teki mieli huudahtaa helpotuksesta kun hän näki Jinin ovella. ”tule auttamaan”, Shenie pyysi ja Jin juoksikin vastaan, mustat silmän aluset valkeasta ihosta selvästi näkyen ja silmät kauhusta suurina. ”Sinä idiootti, mitä oletkaan mennyt tekemään itsellesi?” Jin kysyi kauhuissaan kun syöksyi tukemaan Wangia tämän toiselta puolelta. ”Mihin laitamme hänet?” Shenie kysyi. ”Jinin huoneeseen… Dou… ei saa… tietää”, Wang urahti tähän asti pisimmän lauseensa. Shenie loi tähän hämmentyneen katseen, mutta Jin nyökkäsi kalpeana. ”Selvä. Minja (Jinin kämppis) on juuri lomalla poikaystävänsä kanssa Sveitsissä, joten homma toimii”, Jin sanoi. Hänen kylläkin oli ollut tarkoitus käyttää omaa rauhaansa aivan muihin tarkoituspiirteisiin, mutta nyt ei muuta mahtanut. ”Miksei Dou saa tietää?” Shenie kysyi, mutta Jin ärähti hänelle. ”Koska maailmassa on asioita, joita ei kaikkien tarvitse tietää!” Shenie vaikeni ja he raahasivat yhteisvoimin Wangin yläkertaan ja Jinin huoneeseen, joka oli, kaikille ylemmille voimille kiitos, aivan portaiden yläpäässä. He laskivat Wangin varovaisesti Minjan petiin, joka heti tahriintui verestä. ”Sidotaan ja puhdistetaan äkkiä suurimmat haavat”, Jin sanoi ja Shenie juoksi hakemaan heti vettä, sidetarpeita, väkevintä alkoholijuomaa jonka oli löytänyt, särkylääkkeitä ja puhdistusaineita. He sitoivat ja putsasivat, löysivät toinen toistaan kamalampia haavoja Wangin selästä ja vatsasta sekä reisistä. Osaa ei voinut edes sitoa, koska ne olivat niin suuria. ”Nämä pitäisi tikata”, Shenie sanoi hermostuneena katsellen suurta haavaa Wangin reidessä. ”No ala tikkaamaan”, Jin sanoi ja kaivoi neulan ja lankaa laatikostaan. Shenien kasvot kalpenivat kun Jin alkoi kuumentamaan ja sterilisoimaan ((siis puhdistaa. Ite ajattelin ton kaksmielisesti ^_^’))neulaa ja pesi langan tulikuumassa vedessä, jonka hän juoksi hakemaan keittiöstä. Sitten hän ojensi neulan Shenielle, joka katsoi sitä kauhuissaan. ”Miksi minä?” ”Minä en osaa parsia edes sukkaa, jos minä tekisin sen, Wangin koipi jouduttaisiin amputoimaan”, Jin sanoi ja epäröiden Shenie tarttui neulaan. ”Anna mennä”, Wang sanoi, joka oli piristynyt vodkan vaikutuksesta, jota joi melko reippaasti suoraan pullosta. Tämän silmiin alkoi miltei heräämään jo eloa. ”Vihaan teitä kaikkia”, Shenie kuiskasi kun hän upotti neulan Wangin jalkaan tärisevin käsin. Wang heitti päänsä taakse ja joi lisää. Mikään ei voisi enää sattua enempää kuin se, minkä hän oli jo kokenut. Koko operaatioon meni muutama tunti kun he saivat kaikki Wangin haavat puhdistettua sidottua. Tuntui aluksi, etteivät ne loppuisi milloinkaan ja koko ajan tulisi vastaan vain suurempi ja inhottavampia haavoja. Mutta kun kaikki haavat oli sidottu Wang nukahti välittömästi edes sanomatta mitään unilääkkeiden, särkylääkkeiden ja alkoholin vaikutuksesta. Naiset poistuivat hiljaa huoneesta ja lukitsivat sen perässään. ”Et saa kertoa mitään Wangista kenellekään tai siitä, että hän sai turpaansa”, Jin sanoi heti Shenielle. ”Älä kerro kenellekään.” Jokin Jinin äänessä sai Shenien uskomaan tämän sanoihin ja nyökytteli vakavana, jolloin Jin huokaisi tyytyväisenä. ”Hyvä tyttö. Mutta ehkäpä meidän pitäisi vaihtaa vaatteet, olemme niin käsittämättömän verisiä”, Jin sanoi ja Shenie huomasi olevansa kuorrutettu Wangin verellä. Sanaakaan sanomatta tytöt kääntyivät omille teilleen etsimään puhtaita vaatteita. ((Siinä se! Nyt on kojo sun vuoros, mä en enää jaksa!))
|
|
|
Post by kojootti on May 18, 2006 18:43:53 GMT 2
((Saannaa!!! Apua, Wang parka!!!! Jatkan heti kun koeviikko on takana, mut kysymys: PLIIIIIIIIIIIIIS saako Dou käyttää voimiaan ja auttaa Wangia? Mä en kestä kun se on ihan murjottu!! Doun ei tartte viel tajuta kaikkee, mut se voi jotenkin Doumaisella tavalla eksyy tonne Jinin huoneeseen ja sit jelppaa pientä poika parkaa. JOOOKOOOO? !! Kirjotan sit ite sen (siis jos idea hyväksytään) ni sun ei tarttis eides vaivautuu.. <--- silmät suurina))
|
|
|
Post by Sanna on May 19, 2006 8:36:59 GMT 2
((tee mitä lystää, ei sun tarvii mult kysyy mitää! sul on yht iso oikeus päättää mitä täs tarinas tapahtuu ku mullaki! ;D Eli älä kysy, vaa tee mite haluut! Kunha yks pyyntö: ei liian naiivia, pliis ^^))
((Ja tähtisysteemit muuttu nyt! Eli bambukamu on kokonaiset 300 tähtee ja oon keksiny muutaki kivaa lisää! Kirjottakaa siis reippaasti, niin etenette hierarkia-asteikolla! Yosh! ;D)
|
|