|
|
Post by Sanna on Jan 22, 2006 20:52:50 GMT 2
(( Nyt se sitten alkoi!!! Yeaaahhh! Paikkana on Barcelona, tässä on alku kaipaamallenne mallitarinalle! Have fun and do what ever you want! Hiekka on kuumaa ja aurinko polttaa!  )) Sheniestä tuntui, että hänen sydämensä olisi juuri hypännyt kurkkuun ja iskeytynyt sitten mahanpohjaan uudestaan hävittäjän nopeudella. Hän puristi käsillään niin kovaa kameralaukkunsa remmiä, että hänen kyntensä painoivat kämmeneen jäljet. Tämä oli hänen ensimmäinen päivänsä kunnon valokuvaajana ja kuin ihmeiden kaupalla hän oli saanut työpaikan pelkillä opiskelija-aikoinaan ottamillaan kuvilla muodin ja mallien kehtoon, rantahotelliin aivan Barcelonan sydämeen! Kymmenen kilometriä pelkkää valkoista rantaa kumpaankin suuntaan ja edessään valtava meri, joka sykki syvän sinisenä ja sen ääressä suuri valkoinen siro rakennus, joka näytti itsessäänkin ylpeältä ja kauniilta kuin olisi ollut malli itsekin. Itsetietoinen kauneudestaan, kaikkine noine kauniine kaarineen ja pylväineen ja hulmuavine verhoineen. Rakennus tuntui ajavan köyhät ihmiset (kuten Shenien) pois luotaan ja kutsui luokseen kauniita ja rikkaita. Rakennusta ympäröivät palmut ja kauniit kukka-asetelmat ja vielä kauniimmat ihmiset. Niin uskomattomia ihmisiä ei edes malleja ennenkin kuvannut Shenie ollut nähnyt. Naiset olivat pitkäsäärisiä, suurisilmäisiä ja näiden kauniit hiukset liehuivat tuulessa keveinä kuin pilvet. Iho oli ruskettunut ja syvät silmät vilkuilivat sarkasmisina maailmaa pitkien ripsien alta ja helakan punaisilta huulilta irtosi joskus iloinen nauru, joka sekin oli lintujen laulua. He olivat kuin jumalattaria, jotka olivat tehneet joukkorantautumisen tälle kauniille rannalle. Puhumattakaan pojista, tai miehistä, Shenie ei osannut laittaa näitä mihinkään liigaan. He olivat niin täydellisiä, jokainen omalla tavallaan täydellisiä, aivan kuin teinitytön kaikki salaiset haaveet olivat heränneet henkiin ja astelleet täällä rennosti treenatut yläkropat paljaina ja selkeäpiirteiset kasvot vakavina tai pienessä hymyssä. Heti ensimmäisen sellaisen jumalan astellessa täysin rennosti Shenietä vastaan rantakadulla, oli ollut niin vähällä ettei Shenie olisi vaipunut polvilleen palvomaan tämän komeutta. Onneksi täällä oli sentään meri, se lohdutti Shenietä suuresti kun hänen teki mieli juosta pakoon kaunista rakennusta ja sen kauniista ihmisistä. ’Ehkäpä minun olisi sittenkin pitänyt laittaa se lyhyin hame, jota sisko aina tuputtaa minulle’, Shenie ajatteli harmistuneena, hänen rennot monesti paikatut farkkunsa jossa oli ”rock n’ roll” –paikkoja ja Che Guevaran kuva reidessään eivät oikein sopineet kuvaan, jonka hän olisi halunnut antaa itsestään. Puhumattakaan yksinkertaisesta topista, jossa vannotettiin feminismin hyvien puolien puolesta (”Nainen tarvitsee miestä yhtä paljon kuin kala polkupyörää”, tarkemmin sanottuna.) Shenie keräsi rohkeutensa ja koputti ylelliseen oveen, joka oli tumma puuta. Komea, ehkäpä neljissä kymmenissä oleva pitkä mies, jolla oli pieni sänkiparta ja olkiin tumman ruskeat hiukset avasi oven ja katsoi epäluuloisesti Shenietä, joka kirosi ajatuksissaan tuulen sotkuun heittämiään hiuksiaan. Mies oli 40 mutta silti kauniimpi kuin 18-vuotias Shenie! ”Kukas sinä olet?” mies kysyi hieman epäluuloisena. Shenie pinnisti huulilleen erittäin ruman ”reippaan hymyn”. ”Sheng-Hui, se uusi valokuvaaja”, Shenie esittäytyi ja mies vilkaisi tämän kameralaukkua ja toista mustaa suurta laukkua hänen olallaan. Miehen ilme kirkastui hieman. ”Hyvä, että tulit! Olemmekin odottaneet jo sinua, edellinen kuvaajamme sai flunssan viikko sitten. Tule sisään, näytän sinulle huoneesi”, mies sanoi, ”ja nimeni Kite Travella, olen tämän paikan pomo.” ”Hauska tavata, herra Travella”, Shenie sanoi ja raahasi laukkunsa (kaikki neljä) omin avuin sisälle. Travella ei tehnyt elettäkään auttaakseen Shenietä laukkujen kanssa. Ehkäpä Travella arvasi, että Shenie oli taas näitä hulluja naisia, jotka luulivat pärjäävänsä täysin vaivatta ilman miesten apua. Travella olikin oikeassa, mutta apu olisi silti kelvannut nyt Shenielle. ”Sano minua vain Kiteksi, kuten kaikki muutkin”, Kite sanoi ja marssi taloon edeltä, antaen Shenien itse raahata omat laukkunsa. Kaikki, jotka astelivat vastaan, katsoivat Shienietä hassusti. Okei, hän ei ollut pitänyt ihostaan niin hyvää huolta, ei ollut linnunluinen tai niin isorintainen kuin nuo muut, mutta ei Shenie niin ruma voinut olla, että kaikki kuiskivat hänen peräänsä. Sitten Shenie tajusi. Hänen vaatteensa, muilla oli kesäiset bikinit tai muut enemmän tai vähemmän paljastavat rätit peitteinään (sillä nimellä Shenie niitä kutsui), tekivät hänestä huonomman kuin muut. Jostain syystä Shenien teki mieli entistä enemmän vajota maan alle, mutta vain lupaus hyvästä palkasta piti hänet pinnalla. 'Ajattele rahaa, ajattele rahaa!' Shenie komensi itseään. ”Ah, tässä on muutamia malleista, joita tulet kuvaamaan. He ovat kokeneita, mutta haluavat uusia kuvia ansiolehtiöihinsä”, Kite sanoi ja osoitti kolmea miestä ja kolmea naista, jotka seisoivat yhtenä löyhänä ryhmänä, selvästi uima-altaalta tulleina. Tämä menee vain entistä paremmaksi, Shenie huokaisi mielessään ja hänen teki mieli juosta karkuun kun hän näki ne kauniit ihmiset. Hänen nenästään purskahtaisi aivan varmana kohta verta tai hän menettäisi tajuntansa, jos hän näkisi lisää noita jumalten poikia (ja tyttäriä, vaikkei Shenie niitä katsonutkaan niin tarkasti)! |
|
|
|
Post by Sanna on Feb 5, 2006 15:40:37 GMT 2
((Jatkan tätä nyt vähäsen, niin teidän on helpompi jatkaa  ) ”He-hei kaikki! Olen Shenie!” Shenie sanoi iloisesti ja hymyili iloisesti, ”olen uusi valokuvaaja. Hauska tavata!” ”Niin, tästä tytöstä puhuin teille. Hän on keltanokka, selvä?” Kite sanoi ja taputti Shenietä päähään. ”Isi valvoo lapsiaan, olkaa kilttejä uudelle tyttärelleni, to my blue-eyed girl.” Shenie ei tajunnut lainkaan, mistä Kite höpisi, mutta sen täytyi jotain vakuuttavaa, koska mallit naurahtelivat huvittuneina. Yksi kolmesta pojasta teki eleen ja kaksi muuta ja tytöt siirtyivät tottelevaisesti tämän tieltä, niin että puolialaston komistus saisi suoran näköyhteyden Sheniehen. Tämä jäi siihen, tarkkaillen Shenietä arvioivasti. ”Uusi tyttö vai, mikä ilo ja onni”, mies sanoi, pitkä ja jäntevä jumala, joka oli joukon kolmikosta komeudessa kakkosena ja talon arvojärjestyksessä samalla sijalla myös ilmeisesti. Tällä oli pitkät verenpunaiset hiukset, jotka olivat kuin silkkiä ja kapeilla vaaleilla kasvoilla itsevarma ilme. Ja mitkä silmät, vihreät ja niin loputtoman kylmän itsetietoiset, tuntui että Shenie olisi voinut sulaa noiden silmien alla kuin jää hehkulampun alla. Jopa tämän matala, täyteläinen ääni olisi saanut monet tytöt huokailemaan. Puhumattakaan tuo vartalo, Shenie ei voinut olla ajattelematta. ”Taidat pitää näkemästäsi, sinisilmä?” mies sanoi kumartuen niin lähelle Shenietä, että miehen punaiset hiukset valahtivat tämän selän takaa Shenien olalle ja heidän nenänsä miltei osuivat toisiinsa. Shenie tunsi punan nousevan kasvoilleen. ”Eeh, tuota, kyllä, luulen niin”, Shenie änkytti. Punahiuksinen mies puhkesi yllättäen leveään hymyyn, jolloin tämä näytti vieläkin hottiksemmalta. ”Ihanan viaton! Dou, saanhan minä tämän? Hän ei ihan ole tyyliäni, mutta luulen tottuvani”, mies huikkasi joukon komeimmalle hymyillen anovasti. ”Mitä?” Shenie kysyi ällistyneenä. |
|
|
|
Post by kojootti on Feb 6, 2006 14:25:01 GMT 2
Hän kääntyi samaan suuntaan mihin Wang, ja nielaisi kuuluvasti. Vau vau Vau, eikö nenäverenvuodon aiheuttaminen voisi olla laissa kiellettyä? Shenie ajatteli tuskastuneena, sillä jos ei, hän vuotaisi kohta kuiviin.
Wangin Douksi kutsuma mies oli upea. Tällä oli vaaleat, leukaan asti ylettyvät hiukset, joiden seassa risteili mustia raitoja. Silmät olivat kissamaisen vinot, kullanruskeat väriltään ja ne katsoivat nyt lievästi tuskastuneena punatukkaista ystäväänsä. Vartalo kuului samaan sarjaan Wangin jumalaisen kanssa, tosin pituudessa Dou näytti jäävän reilusti kakkoseksi.
"Onko sinun pakko kysyä minun suostumustani joka kerta kun haluat iskeä naisen? Olenhan sanonut että se Mary juttu on anteeksi annettu ja pois pyyhitty."
Shenie käänsi päätään nähdäkseen Wangin ilmeen. Tämä katsoi Douta pikkupirujen tanssiessa silmissään ja oli sitten kuin taikaiskusta tämän vieressä.
"Mutta Dou rakas, enhän minä toki tahdo että sinä olet mustasukkainen minusta." Wang kujersi kultatukalle, ottaen tämän kasvot käsiensä väliin ja hymyillen härnäävästi.
Shenien silmät levisivät ja suu loksahti auki. Olivatko- olivatko Wang ja Dou... you know! Shenie vilkaisi muita malleja ja Kiteä, nähdäkseen miten nämä suhtautuivat menossa olevaan näytökseen, mutta kaikki näyttivät olevan enemmän tai vähemmän huvittuneita, kuin tämä olisi tapahtunut monta kertaa aiemmin.
"Rakas, mitä jos vain päästäisit irti?" Dou sanoi kyllästyneellä äänellä, "Tämä ei taida antaa aivan oikeaa kuvaa sinusta Shenie neidille - jos kerran aiot iskeä hänet. Sitä paitsi," Dou sanoi, yrittäen samalla vetäytyä kauemmas Wangista, “ vihaan sitä kun joudun katsomaan sinua ylöspäin.”
Wang nauroi, irrottaen kätensä Doun kasvoista, mutta sen sijaa että olisi päästänyt tämän menemään, Wang kietoi kätensä Doun hartioiden ympäri. Sitten hän katsoi Shenietä, väläyttäen niin häikäisevän hymyn että tämä pelkäsi pyörtyvänsä.
“Kuten kaikki täällä tietävät, Dou on minun rakkaani, mutta ei huolta, ei huolta, Dou on niin rajoittunut ettemme me-” Wangin lause katkesi kuin seinään Doun tönäistessä hänet kovakouraisesti luotaan. Hänen kasvonsa olivat punaiset tämän käskiessä Wangin olla kehittelemättä omiaan heidän “suhteestaan” ja kääntyi sitten Shenieen päin.
“Älä välitä Wangista, hän on aina tuollainen,” Dou sanoi, ja katsoi sitten tähän vetoavasti “ethän sinä ajattele mitään... epäilyttävää hänen puheistaan. Ethän Shenie?”
Tuon katseen edessä paatuneinkin ihminen olisi vakuuttanut mitä tahansa - ja niin Shenie tekikin.
Dou hymyili aurinkoisesti ja kysyi sitten Kiteltä, joka oli muitten paikalla olioiden tapaan seurannut heidän tekemisiään sivusilmällä, pitäisikö heidän mennä vaihtamaan jotakin muuta päälle pantavaa. Tämä nyökkäsi, ja mallit alkoivat hitaasti siirtymään omiin tiloihinsa. Wang heitteli lentosuukkoja Shenielle astuessaan ovesta sisään, ja edellä mainittu punastui helakasti.
Dou, joka oli viimeisenä ovella, kääntyi vielä Shenien suuntaan ja katsoi tätä miettiväisenä.
“Mitä?” Shenie kysyi, alkaessaan tuntea itseään vaivautuneeksi.
“ Olemmeko tavanneet ennen? Sinussa on jotakin tuttua.”
Ennen kun Shenie ehti myöntää tai kieltää, sisällä alettiin kummastella mihin Dou oli jäänyt. Virnistäen anteeksipyytävästi tämä kääntyi ja katosi ovesta sisään.
“Tollo.” Shenie sanoi, hymyillen itsekseen.
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 6, 2006 14:56:26 GMT 2
”Dou-Rang ja Wang-Ro, kaksi eliittiä pienessä perheessäni, he ovat ylpeyteni. Ei taida olla lehteä, joka ei olisi halunnut heitä etukanteen poseeraamaan. Mutta he ovat kalliita, todella kalliita”, Kite sanoi ilmeisen tyytyväisenä poikiinsa.
”Ovatko he, tuota, siis, onko heillä”, Shenie yritti muotoilla lausetta huulilleen, mutta se oli jotenkin hankalaa.
”Onko heillä suhdetta? Ei tietääkseni, ei sen enempää kun Dou-Rang antaa Wangille myöden. Katsos, Wangilla on jokin pakkomielle kauniisiin naisiin ja hän on tottunut saamaan mitä haluaa. Hän ja Dou ovat olleet pitkään kavereita ja Wangia ärsyttää, koska Dou on ainoa, joka ei ole vielä antanut Wangin charmille periksi.”
”Ahaa, hyvä”, Shenie sanoi puolittain itsekseen.
”Et kai vain ole rakastumassa jompaankumpaan?” Kite kysyi härnäävästi, viitaten Shenietä seuraamaan itseään ja tyttö punastui täydellisesti Kiten sanoista, samalla kun kaappasi jälleen kaikki laukkunsa kainaloonsa eikä edes muistanut voivotella kohtaloaan kun joutui ne kaikki kantamaan.
”En varmana! Tulin tänne työn, en rakkauden perässä!” Shenie vakuutti kun he kipusivat puisia suuria portaita toiseen kerrokseen, joka oli liehuvien verhojen valtaama.
”Miksi luulen, että jalo ajatuksesi ei tule pysymään täällä pitkään koossa?” Kite kysyi ja Shenie huokaisi syvään, tuon miehen epäilyt alkoivat käydä hermoille.
”Usko pois, minua on useinkin yritetty saada avaamaan reiteni tuiki tuntemattomille, eikä kukaan ole siinä vielä onnistunut. En harrasta yhden yön suhteita, ainakaan kovinkaan paljoa”, Shenie sanoi heidän kulkiessaan pitkää kermanväristä käytävää pitkin. Muttei hän voinut olla ajattelematta Douta tai Wangia. Doussa oli kyllä jotain tuttua, muttei Shenie mitenkään saanut kuvaa nousemaan mieleensä.
”Oletko siis vielä neitsyt? Ei hätää, täällä se korjaantuu pian, vaikket olekaan niin nätti! Poikani pitävät elävistä, haasteellisista naisista”, Kite sanoi ja Shenien olisi tehnyt mieli lyödä tätä niin lujaa kuin saattoi. Onneksi Kite oli työnantaja, joten Shenie ei viitsinyt, muuten tämä olisi ollut koomassa seuraavat kolme viikkoa.
”En ole neitsyt, herra Travella”, Shenie sanoi kiukkuisella äänellä.
”Sittenhän sinulla ei ole mitään menetettävää”, Kite sanoi iloisesti ja hymyili Shenielle, ”minä pidän sinusta. Sinussa on tulta.”
Vettä enemmänkin, Shenien teki mieli sanoa, muttei sanonut. He olivat pysähtyneet ovelle, joka oli tamminen ja siihen oltiin kuvattu alastomia naisia tanssimaan susien kanssa. Taiteellista, Shenie ajatteli kuivasti.
”Heitä vain laukkusi vain tänne, ruoka alkaa juuri sopivasti, näet kaikki muut talon ihmiset”, Kite sanoi iloisesti ja Shenie nyökytteli, vaikkei ollutkaan niin itsevarma, hän ei tiennyt, sulautuisiko joukkoon.
Kite avasi hänelle oven ja Shenie heijasi laukkunsa sisälle. Shenie ei edes ehtinyt nähdä huonetta ennen kuin Kite repi hänet mukanaan alakertaan, suureen saliin, jossa oli yksi valtavan pitkä pöytä. Kite istutti Shenien pöydän päädystä seuraavaan paikkaan ja istuutui itse pöydän päähän.
Pikku hiljaa malleja alkoi virrata huoneeseen ja kaikki istuivat omille paikoilleen. Ei kulunut kauaa, kun jo tutuiksi tulleet Dou ja Wang astuivat sisään vierekkäin, puhuen jostain asiasta ilmeisen syventyneesti, Dou huusi Wangille ja tämä virnuili itsevarmasti.
”Sinisilmä, sinä taas!” Wang huudahti iloisena Shenielle, ”on aina yhtä ilo nähdä sinut, sieluni aivan huutaa ilosta, kun näen nuo uskomattomat silmäsi!”
”Ai kiitos”, Shenie sanoi virnistäen nolona, hän ei tiennyt mitä sanoa!
Wang istui Shenietä vastapäätä Kiten viereen ja Dou Wangin viereen, ottaen samalla etäisyyttä toisesta. Wang heitti tälle lentosuukon.
”Miksi noin kauas, kultaseni? Sinähän tiedät, että rakastan sinua!”
Shenien teki mieli nauraa tai itkeä, kumpikin olisi kelvannut tilanteeseen.
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 6, 2006 15:34:33 GMT 2
Dou näytti ensin siltä, että sanoisi jotain todella ilkeätä suloisesti hymyilevälle Wangille, mutta näytti sitten muuttavan mielensä. Sen sijaan että olisi iskenyt haarukalla tätä poskeen (mitä Wang näytti odottavan) Dou leikkasi siististi palan lautasellaan olevasta pihvistä ja pisti sen Wangin suuhun.
"Syö rakas, ehkä hyvällä onnella tukehdut siihen."
Shenie tyrskähti, ja Wang loi tähän loukkaantuneen katseen. Dou ei uhrannut enää katsettakaan ystävälleen, vaan hymyili Shenielle ja kehotti tätä nauttimaan ruuasta.
Ruokailu oli iloinen tapahtuma, missä naurettiin ja puhuttiin koko ajan. Shenie ei tuntenut itseään enää niin ulkopuoliseksi kuin päivän alussa, vaikka häntä jännittikin tuleva kuvaus sessio. Mitä jos hän munaisi itsensä täysin? Olihan tämä sentään hänen ensimmäinen työpaikkansa - mitä tahansa voisi sattua! Ennen kuin hän ehti maalata enempää piruja seinille, Doun kovaääninen vastalause kiinnitti hänen huomionsa.
"... mutta sinun henkinen kasvusi on pysähtynyt, toisin kuin minun. Sitä paitsi, kuka edes tahtoisi olla tuollainen hujoppi?"
"Sinä esimerkiksi. Mutta älä masennu Dou kulta, rakastan sinua silti."
"Olen huomannut sen, kiitos vaan."
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 6, 2006 15:40:41 GMT 2
”Tappeletteko te aina noin? Tuo kuulostaa todellakin siltä, että olisitte vanha aviopari!” Shenie sanoi heilauttaen punaviinilasiaan laajassa kaaressa ja palvelija riensikin heti täyttämään sen. Tällaiseen elämään saattaisi jopa tottua.
Harmi vain, että punaviini oli juuri se juoma, joka nousi aina Shenien päähän jo kolmen lasillisen jälkeen, eikä hän enää silloin osannut ajatella mitä sanoi.
”Näytämmekö me todellakin niin rakastuneilta?” Wang kysyi huvittuneena, viiniään siemaillen, harkitsevan näköisenä. Ilmeisesti tämä mietti jälleen jotain pervoa.
”Toden totta! En ole koskaan nähnyt ketään jotka olisivat noin avioparimaisia!” Shenie huudahti iloisesti ja Wangin silmät loistivat.
”Todellako?”
”Jup!”
”Sanoinhan, Dou, että meidän pitäisi mennä naimisiin”, Wang sanoi suostuttelevasti Doulle, siirtäen kätensä tämän reidelle ja hyväillen sitä hellästi.
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 6, 2006 15:58:24 GMT 2
"Wang..." Dou sanoi varoittavasti, kun tajusi ettei käsi ollut lähdössä minnekkään.
"Ääh, Dou, et viitsisi olla noin kylmä, Sheniekin on sitä mieltä että meidät on luotu toisillemme" Wang sanoi, ja käsi alkoi hitaasti liukua ylöspäin, "niin kuin kaikkien muidenkin mielestä. Antaisit nyt vain periksi ja-"
"Ja mitä?" Wangin käsi pysähtyi, Dou hätkähti ja koko pöytäseurue näytti havahtuvan äänen kuullessaan. Shenie kohotti hitaasti katseensa Wangin tuolin taakse ja henkäsi ääneen hämmästyneenä. Hän ei ollut varmaan koskaan nähnyt noin kaunista naista. Eikä noin vihaista.
"Hei Jin." Dou mutisi kääntymättä naiseen päin.
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 6, 2006 16:49:05 GMT 2
”Wang-Ro, kuinka sinä uskallat! Dou on minun mieheni, eikä hän ole homo!” Jin sihahti kuin myrkkykäärme. Laihat kasvot, litteä vatsa ja suuret rinnat, eikä tällä naisella ollut aikomustakaan selvästikään peittää kauneuttaan! Niin lyhyttä mekkoa ja niin paljastavaa ja läpikuultavaa paitaa ei Shenie olisi ikimaailmassa pukenut päälleen! Mutta Jin onnistui silti näyttämään sievältä ja soveliaalta, vaikka hän paljastikin enemmän kuin peitti. Ja mitkä hiukset ja iho! Mustaa valkoisella, eikä takuista tietoakaan tai näppylän näppylää. Shenie tunsi kateuden kohahtavan sisällään ja kohoavan sappena suuhunsa. Joillakin oli jotain näytettävää.
”Kuka ikinä väitti, että olen homo? Minä en ainakaan jakele itseäni jokaisella vastaantulijalle ja pukeudu riepuihin, jotka on ongittu Tarjoustalon lastenosaston alennushyllystä”, Wang vastasi ja nosti viinilasiaan ivallisesti Jinille.
”Sinulla todellakin on otsaa. Sinä käyttäydyt aina kuin omistaisit koko maailman ja kun joku uskaltaakin sanoa sinulle vastaan, heittäydyt lapselliseksi kakaraksi ja vajoat lapsen tasolle ja sorrut haukkumaan toisia!” Jin sihahti, ”olet säälittävä.”
”Ai jai, prinsessa, varo mitä sanot. Kuuntele vain itseäsi”, Wang sanoi ilkkuen. ”Olet vain katkera, koska minä olen saanut koskea jonnekin, minne sinä et ole!”
”Aivan kuin”, Jin sanoi vähätellen.
”Voin tehdä sen koska tahansa”, Wang sanoi iloisesti, ”Dou ei voi sanoa minulle ei.” Wang hipaisi kevyesti kädellään Doun herkkää paikkaa ja mies ähkäisi punastuen, jolloin Wang virnisti voitonvarmana.
”Sinä senkin”, Jin uhosi ja nosti jo nyrkkinsä pystyyn, ”ellet kohta lähde, teen sinusta eunukin!”
”Yrität vaan”, Wang huomautti.
”Onko täällä aina tällaista?” Shenie kysyi mahdollisimman hiljaa Kiteltä, mutta Jin kuulikin sittenkin Shenien sanat.
”Onko sinullakin jotain sanottavaa, outolintu?” Jin kysyi hampaitaan kirskutellen Shenieltä, jonka teki mieli vaipua jälleen maan alle noiden silmien edessä.
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 6, 2006 17:15:17 GMT 2
"Jin, hillitse itsesi. Sinä tiedät aivan hyvin että minä ja Wang emme seurustele,"
" Miksi kieltää totuus rakas?" Wang heitti.
" ja sinä ylireagoit kuten tavallisesti-"
" Et vain kestä sitä että Dou rakastaa minua enemmän kuin sinua."
" Wang, voitko pitää turpasi kiinni?" Dou kysyi murhaavasti ystävältään.
"Jos välttämättä vaadit, kulta."
"Mitä minä olin sanomassa? Aa, niin sinun on turha vihoitella Shenielle, hän on meidän uusi kuvaajamme eikä hänellä ole osaa ja arpaa teidän riitelyidenne kanssa." Dou nousi ylös Wangin vastalauseista välittämättä ja astui Jinin viereen. Hymyillen lumoavinta hymyään Dou otti Jiniä molemmista käsistä kiinni.
" Tervetuloa takasin Jin. "
Shenie ei voinut kuin ihailla sitä, miten Dou oli saanut estettyä myrskyn puhkeamisen. Katsellessaan, kuinka Jinin äsken niin vihaiset kasvot heltyivät tämän ripustautuessa Doun kaulaan ei hän tosiaankaan voinut välttää tunnetta että tällaiset kohtaukset kuuluisivat tästä lähin hänen arkipäiväänsä. Aivan kuten myös tuo nainen, Jin.
Wang tuhahti kovaäänisesti Jin suudellessa Doun molempia poskia. Shenie näki tämän näyttävän kieltään punatukalle ja viittovan jotain: 1-0 Jinin hyväksi.
"Olen samaa mieltä Doun kanssa Jin, tervetuloa takaisin. Oliko Pariisissa mukavaa?" Kite sanoi, huokaisten sisäisesti helpotuksesta siitä että kotiinpaluu oli taas ohi. Joka kerta ne alkoivat huudolla, ja joka kerta se johtui Dousta.
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 6, 2006 17:30:28 GMT 2
”Toki, kuvaajat osasivat hommansa mainiosti”, Jin sanoi iloisesti, istuutuen Doun toiselle puolelle.
”Ainakin makuuhuoneen puolella”, katkeroitunut Wang pisti väliin.
”Ja kaupunki oli todella kaunis”, Jin lisäsi iloisesti, joskin pingottuneesti, Wangia jälleen mulkaisten Doun yli.
”Kumpia näit enemmän? Miesten sukukalleuksia vai kaupunkia?” Wang keskeytti jälleen.
”Kuvaukset onnistuivat mainiosti”, Jin jatkoi pieni piikki äänessään. Taas uutta kilpailua, Wang ja Jin siis eivät kilpailleet vain Dousta, vaan kuvien paremmuudesta myöskin. Kummallakin oli selvästikin suuri jalansija mallimaailmassa ja kummatkin olivat haastaneet toisensa. Mallimaailmassa oli vain yhdelle titaanille tilaa.
”Sinähän osaat mainiosti piristää kuvauksia vilautuksillasi”, Wang huokaisi, napaten krutongin ((kirjotetaankohan se noin?)) suuhunsa ja keskittyi siihen.
”Ja sinulla, Wang, näyttää olevan uusi tyttöystävä”, Jin sanoi ivallisesti viitaten kohti Shenietä, joka punastui jälleen. Hän oli ase, ase aina jommallekummalle tässä kisassa. Kite huokaisi taas, Shenie parka.
”Voisi niinkin sanoa. Hän on uusi kuvaaja”, Wang sanoi, miltei yrittäen kuulostaa kohteliaalta, ”hän ei ole vielä virallinen tyttöystäväni.”
”Alkaako viehätysvoimasi rakoilla taas?” Jin kysyi hyytävän ystävällisesti. Wang hymyili takaisin.
”Ei ikinä”, Wang sanoi ja Shenie oli jälleen kerran Douhun anelevan katseen, voisiko hän lopettaa kissatappelun taas ennen kuin se alkaisi?
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 6, 2006 17:51:34 GMT 2
Doukin näytti kärsivältä: Molemmat, Jin ja Wang olivat napanneet hänen käsistään kiinni hänen istuuduttuaan uudestaan ja tappelu näytti väistämättömältä. Dou myönsi itsekseen, että totta kai oli imartelevaa olla suosittu ja muuta, mutta tämän kaltaisissa tilanteissa siinä ei ollut mitään hauskaa.
Kaiken kaikkiaan tilanne aiheutti Doulle päänsärkyä, eikä hän nyt millään jaksaisi ystäviensä iän ikuista kaksintaistelua. Oli kehitettävä jotain ja nopeasti. Dou kohotti katseensa lautasestaan, ja vastaus hänen pulmaansa katseli häntä suoraan silmiin. Shenie.
"Välittäkää kiitokeni Martinille, ruoka oli ihanaa kuten tavallisesti." Dou sanoi ja nousi. Wang ja Jin loivat häneen ällistyneen katseen, mihin Dou oli nyt menossa? Niin, mihin? Sheniekin ajatteli tuskastuneena. Ainoa henkilö joka näytti kykenevän hillitsemään noita kahta oli jättämässa hänet heidän armoilleen.
"Dou, mihin sinä nyt?" Jin sanoi huulet mutrussa, eikä päästänyt tämän kädestä irti.
"Pakenee varmaan sinua," Wang ei voinut olla letkauttamatta, mutta kysyi sitten itsekkin samaa.
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 6, 2006 18:15:38 GMT 2
”Shenie, kai haluaisit nähdä kuvauspaikan? Se on hieman kauempana lahdessa ja sinun pitää kait ajatella valoa ja kuvakulmia ennen huomisia kuvauksia, vai mitä?” Dou kysyi iloisesti Shenieltä ojentaen tälle kättään, joka tuijotti tätä tyrmistyneenä. Miksi hänet nyt tungettiin tähän mukaan?!?
”Ah, tuota, en tiedä”, Shenie sanoi ja vilkaisi puoliksi syötyä lautasta ja tunsi vatsansa huutavan nälkää ja nosti katseensa Wangiin ja Jiniin, jotka mulkoilivat Douta pahasti.
”Mene vain, my blue-eyed girl. Pidän näille muille seuraa”, Kite sanoi kärsivänä. Miksei Dou kerrankin olisi voinut pyytää häntä mukaan, pois noiden kahden luota?
”Selvä”, Shenie sanoi pökertyneenä ja nousi seisomaan ja tarttui Doun ojentamaan käteen punastuen taas, noloudekseen.
"Mistä on kysymys?" Wang kysyi harmissaan ja aikoi jo hänkin nousta.
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 7, 2006 15:01:32 GMT 2
"Sinä: Paikka." Dou huikkasi olkansa yli, johdattaessaan Shenietä ja itseään kohti ulko ovea. Kaikkien yllätykseksi Wang totteli, tosin ilmiselvän vastahakoisesti. Jin taas loi pitkän katseen Doun ja Shenien yhteen liittyneisiin käsiin, ennen kun molemmat katosivat ovesta häikäisevään auringon paisteeseen.
"Vapaa, vapaa!" Dou huusi onnellisena, heidän astuessaan ulos portista. Shenie hymyili ja laittoi käden lippaan sílmiensä suojaksi.
"He taitavat väitellä aika usein, vai?" Tyttö kysyi, katsellen samalla kauempana siintävää merta.
"Aina kun näkevät toisensa, kotiinpaluut ovat kyllä pahimpia. Olen pahoillani että tapasit Jinin tällaisissa merkeissä, " Dou sanoi ja käänsi päätään Shenien suuntaan, " yleensä hän osaa olla itse viehättävyys."
"Jos niin sanot." Kuului vastaus.
"Hän taisi pelästyttää sinut, hmm?" Dou kysyi virnistäen. Aurinko paistoi hänen takaansa, saaden tämän hiukset hohtamaan kuin kulta. Kultatukka, Shenien mielessä käväisi ennen kun vastasi.
"Hän vaikutti melko... tempperamenttiseltä." Tämä sanoi, yrittäen muotoilla vastauksensa mahdollisimman neutraaliksi.
"Yrität kai sanoa omistava domina joka on peto naiseksi?" Dou avitti.
"Sinä sen sanoit, en minä."
|
|
|
|
Post by Sanna on Feb 7, 2006 15:16:30 GMT 2
”Et ole tainnut vielä rakastua minuun, normaalisti naiset ovat polvillaan edessäni jo tässä vaiheessa. Sinä vain väität vastaan”, Dou sanoi puolittain vitsillä ja Shenie mulkaisi tätä kerran ja lähti marssimaan kohti merenrantaa, pitkin harppovin askelin. Tollo, todellakin. Eikö tuo mies todellakaan huomannut, että Shenie oli sentin päässä rakastumisesta?
Shenie pääsi yllättävän harvalla harppauksella rantaan ja huomasi Doun seuranneen häntä.
”En ole rakastunut sinuun”, Shenie sanoi huvittuneena, ”sinulla on suuret luulot itsestäsi.”
”Olenko siis mielestäsi itsekäs?” Dou kysyi loukkaantuneena. Yleensä valokuvaajat arvostelivat ulkonäköä, eivät luonnetta.
”Et, ainakaan jos verrataan niihin muihin miehiin, joihin olen tutustunut”, Shenie sanoi ja kumartui koskettamaan kädellään laineita, jotka pyyhkäisivät aina vähän väliä rantaa. Ne kulkivat edes takaisin ja vaikka niitä saattoi koskettaa, ne eivät jääneet kenenkään luokse. Shenie kohotti kätensä ja katsoi sitä, vesipisarat hänen ihollaan kiiltelivät laskevan auringon valossa. Mutta siitä jää aina pisara tai pari jäljelle. Ilmeisesti samanlailla kuin tuo mieskin, Shenie ajatteli ja rankaisi itseään heti. Miksi hän alkoi ajattelemaan tällaisellakin hetkellä syvämielisesti??
”Oletko edes tavannut niin montaa miestä?” Dou kysyi.
”En yhtä monta kuin Jin”, Shenie sanoi ja keskittyi jälleen laineisiin. Tällaisesta aiheesta puhuessä hän ei vain voinut katsoa mieheen, jonka kasvot olivat ylväät kuin kuninkaalla mutta komeat kuin Shenien murrosiän prinssillä, jota hän oli odottanut kauan.
”Olet kateellinen Jinille!” Dou huudahti iloisesti ja Shenie upotti kätensä vetiseen hiekkaan ja nappasi kourallisen märkää mutamaista hiekkaa singoten sen Doun suuntaan.
”Enkä ole!” emävale.
|
|
|
|
Post by kojootti on Feb 7, 2006 15:32:15 GMT 2
Dou väisti nauraen, ja ennen kun Shenien ehti tajuta missä mennään, oli mies kaapannut hänet syliinsä ja heittänyt mereen.
"Sinä senkin!" Hän pärskyi pulpahtaessaan pinnalle. Dou nauroi edelleen, ollen itse vain polviaan myöten vedessä. Shenie hymyili itsekseen, ennen kun kamppasi toisen. Dou kaatui komeasti lässähtäen selälleen ja nyt oli Shenien vuoro nauraa.
"Tuo taisi olla vain reilua." Dou huokasi ja haroi märkiä hiuksiaan.
"Et sinä ollutkaan sokerista." Shenie sanoi muka murtuneena, ja lähti kahlaamaan syvemmälle. Jos kerran oltiin jo märkiä, niin mitäs tässä enää vaatteita säästelemään. Dou taisi tulla samaan lopputulokseen sillä hän seurasi toisen esimerkkiä.
|
|
))
)
