Vinglot

[snippy]

päätöksissään. Vaatteet: vaaleat housut, säärystimet, musta lyhyt paita, ja huivi vatsan ympärillä. Aseet: Bokken: japanilainen kovaa puuta oleva terätön pitkä miekka. Sillä siis on tarkoitus murskata, ei viiltää!
Edward Sawyer: Ikä: 29v. Ulkonäkö: Tummat hiukset ja harmaat silmät, ohut ja hyvin hoidettu poskiparta ja viikset.
( Heh ei yhtään tuu mieleen Sparrow?!) Pituus 190 cm.
Edwardilla on arpi kaulassaan, koska hänen veljensä yritti ja luuli tappaneensa hänet. Erityistaidot: Hyvä paikantamisloitsÅÇÉÑÖÜáàâäãåçéèêëíìîïñóòôöõúùûü†°¢£§•¶ß®©™´¨≠ÆØ∞±≤≥¥µ∂∑∏π∫ªºΩæø¿¡¬√ƒ≈∆«»… ÀÃÕŒœ–—“”‘’÷◊ÿŸ⁄€‹›fifl‡·‚„äÂÊÁËÈÍÎÏÌÓÔÒÚÛÙıö˜¯˘˙˚¸˝˛˝ˇˇˇuissa, miekkailussa ja ampumisessa. Luonne: Oikeudenmukainen, mutta tiukka kapteeni alaisilleen ja tietää kaiken mitä hänen kuuluukin tietää. Joskus hieman liiankin tiukka, mutta osaa olla rento. Isänsä Thomas Sawyerin kuoleman jälkeen, Edward otti laivan ja miehistön komentoonsa isänsä toivomuksesta. Vaatteet: Pitkä nahkatakki, vaalea paita, leveä vyö, tummat housut ja saappaat. Aseet: kaksi miekkaa ja kaksi pistoolia.
Tristan Phoenix: ikä: 29v. Ulkonäkö: ruskettunut, pitkät mustat kiharat, taakse sidotut hiukset, tummat silmät, musta parta, 188 cm. Luonne: Heittää läppää ihan kybällä, mutta osaa olla herkkä ja tunteellinen. Rento ja mutkaton. (Rrrrrauh!)
Erityispiirteet: Tristan on saanut kirouksen joka muuttaa hänet yön varjoissa hänen ruumiinsa varjoksi. Nicholas kirosi hänet. Mitkään taikavoimat tai talismaanit eivät ole voineet kumota kirousta, mutta Tristan yrittää epätoivoisesti löytää jonkin parannuskeinon. Hän on taitava itämaisissa kamppailulajeissa. Hän on Vinglotin yliperämies ja Edwardin hyvä
konäkö: Tumm¸ˇ
Kirjan keskeiset henkilöt:

Halie Townsend: Ikä: 20v. Ulkonäkö: Mustat hiukset, vihreät silmät ja pituus 170 cm. Hänellä on molemmissa korvissaan kahdet hopeiset renkaat. Erityistaidot: hyvä loitsuissa ja muissa taioissa. Elementaalien ja muiden niiden kaltaisten demonien kutsuminen loitsuin ja niiden kontrolloiminen telepaattisesti. Huono-onninen, hiljainen (Haavoittuu usein.J) (ä men kestä tota yhtä& *Kojo huokaa*) Rakastaa kirjoja ja karttoja. Osaa sekä lukea että kirjoittaa. Luonne: optimistinen ja elää omissa maailmoissaan. Kipuaste on hyvin alhainen. Erittäin hyvä ampumaan ja miekkailemaan. Edellisellä laivalla veljensä Charlien seuraaja kapteenina, mutta Edwardin veli hyökkäsi laivan kimppuun. Vaatteet: Valkoinen paita, monta vyötä, tummat housut, nahkasaappaat ja musta huivi päässä. Aseet: Miekka ja pistooli ja kyynärpäät ovat erittäin tappavat.
Ross (Rosarie) Townsend: Ikä: 19v. Ulkonäkö: Pähkinänruskeat hiukset, violetinsiniset silmät ja pituus 172 cm. Erityistaidot: Köysissä kiipeileminen ja miekkailu. Lisäksi onnekas. Luonne: Huonomuistinen, rakastaa sisarensa tapaan kirjoja, harjoittaa viittomakieltä (hehaa, joo!) sekä hymyilee koko ajan. (pyf, en hymyile) Puolen minuutin syvällisyys tuokiot kuuluu pakettiin! Edellisellä laivalla laivan paras taistelija. Yleisimmät kommentit: Sanoinko minä tosiaan noin? E-en ymmärrä mistä sinä puhut!! Aseet: itämaiset kamppailulajit ja yksi sapeli.
Carrie Townsend : Ikä: 19v. Ulkonäkö: ruskeat lainehtivat hiukset, melkein mustat silmät ja 173 cm. Erityistaidot: Rakastaa karttoja ja niiden tutkimista, mutta ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Hallusinaatiot ja illuusiot. pystyy ainoastaan käyttämään voimiaan jos on nähnyt itse vihollisen. Edellisellä laivalla yliperämiehenä. Luonne: ystävällinen, mutta äkkipikainenystävä.
Zel: ikä: 21v. ulkonäkö: näyttää erittäin laihalta, mutta hän onkin erittäin jäntevä ja erittäin hyvä kiipeilemään. Mustat harottavat hiukset, kaksi korua kaulassa, on ollut 8 kulta rengasta korvissaan, mutta kaksi revitty pois. Kopeat tummansiniset kylmät silmät ja komeat kasvot. (Sanna kehrää) Luonne: vaikuttaa yksinäiseltä ja syrjäänvetäytyvältä. Erityispiirteet: tuntee kaikki myrkyt ja vasta-aineet. On ollut laivalla alusta alkaen, tosin sanoen orpo pieni parka jolla ei ole vanhempia. Edwardin isä, Thomas on ottanut Zelin laivaansa ja hän on kasvanut Edwardin veljenä . Aseet: tavallinen miekka, köydet&
Nicholas ( Nick) Sawyer: Ikä: 26. Ulkonäkö: vaaleat hiukset, siniset silmät, Edwardin veli, tappoi isänsä ja luuli tappaneensa Edwardin.
+
Paljon muita sivuhörhöilijöitä!
Ts. merirosvoja ja tarinaan eksyneitä sieluparkoja.

Edwardin/Nicholasin Historia:
Thomas, Edwardin isä oli ennen saman laivan kapteeni, mutta hänen kaksi tappelevaa poikaansa (Edward ja Nicholas) olivat hänen elämänsä suurin ongelma. Thomas oli ottanut laivaansa orvon Zelin kun tämä oli ollut aivan pieni ja kasvattanut tämän. Sawyerien perheellä oli ollut jo kauan hallussaan taikamaski, jonka sisällä piili hullujen murhaajanaisten sieluja, ainakin 50. Se joka pukisi maskin kasvoilleen saisi tappokoneämmien voimat ja hänestä tulisi maailman valtias. Jos ei kuitenkaan saisi sieluja kontrolliin, saattaisi sielunsa ikuiseen kiirastuleen. Eli miehen piti valmistella itseään koko elämä tuota hetkeä varten ja Thomas oli opettanut tämän kummallekin pojalleen. Edward oli aina se vahvempi ja parempi ja Thomas oletti että Edward olisi tuleva maailman valtias. Kateellinen Nicholas ei ajatuksesta pitänyt. Thomas päätti luovuttaa laivansa kuoltuaan vanhemmalle Edwardille, mutta Nicholas sai tarpeekseen, vannoi kostoa, häipyi ja perusti oman merirosvolaivansa. Hän hyökkäsi sittemmin Zelin tietojen avulla isänsä kimppuun, tappoi tämän ja yritti tappaa Edwardin. Hän varasti naamion aikoen sitten aikojen kuluttua kun olisi valmis käyttää sitä. Samalla hän päätti hankkiutua ovelasta ja petollisesta Zelistä eroon, joka kuuli valitettavasti tämän suunnitelman ja häipyi. Zel palasi Edwardin luo ja onnistui parantamaan tämän, eikä Edward raaskinut tappaa pelastajaansa, vaikka tämä oli hänet pettänytkin. Zel vannoi ikuista uskollisuutta Thomasin vanhimmalle pojalle, muttei Edward siihen hirvittävästi uskonut. Silti hän salli Zelin olevan laivallaan ja alkoi itsekin valmistautumaan kostoon ja oman veljensä tappamiseen. Sillä välin Nicholas on seilannut meriä merirosvokuninkaan tittelin kanssa, joka oikeastaan olisi kuulunut perintönä Edwardille. Siis sukusotaa ja kunnian loukkausta, eikä Edward voi sallia sitä, ei edes pikkuveljeltään. Zel on pysynyt hänen rinnallaan, muttei Edward halua ottaa riskejä, joten Zel on ollut monen kovan silmäparin tarkkailun alla Thomasin kuolemasta lähtien.

Townsendien Historia:
Tytöt oleskelivat aiemmin isoveljensä Charlien laivalla. Halielle Charlie oli testamentannut laivansa, Ross oli laivan paras taistelija ja kaikki pitivät häntä suuressa arvossa, Carrie oli laivalla yliperämies.
Edwardin veli Nicholas, hyökkäsi tyttöjen isoveljen Charlien laivan kimppuun ja tappoi hänet. Haliesta tuli kapteeni. Nicholas hommasi tytöt myöhemmin ansaan ja matkalla Port Royaliin raiskasi Halien, joka nyt vihaa häntä vieläkin enemmän. Nicholas sattui hyökkäämään myös sen laivan kimppuun jolla tyttöjä kuljetettiin pääkaupunkiin teloitettaviksi. Silloin hän yritti raiskata sekä Rossin että Carrien, mutta Halie esti sen ja haavoittui pahasti. Tytöt pakenivat Nicholas laivalta ja ajelehtivat päiväkausia merellä, kunnes Edwardin miehistö poimi heidät laivaansa.


1. luku

Kapteeni Edward Sawyer käveli rauhallisesti laivansa kannella. Eilinen kauppalaivan ryöstö oli onnistunut ja sen kuljettama kulta oli nyt turvallisesti hänen laivallaan.
Laivan kurssi oli käännetty kohti salaista luolaa, erään kaukaisen saaren kaakkoispuolella.
Samassa eräs hänen miehistään, John Werty tuli ilmoittamaan, että paapuurissa oli nähty pieni vene ajelehtimassa.
Edward käveli laivan kaiteen luo ja otti kaukoputken yliperämieheltään Tristan Phoenixilta.
Paapuurissa näkyi tosiaan vene, se ajelehti lähemmäs, joten Edward näki, että siellä oli kolme hahmoa. Kukaan heistä ei liikkunut.
Otammeko heidät kyytiin, kapteeni? Tristan kysyi, kun Edward laski kaukoputken kädestään ja nyökkäsi sitten.
Kyllä. Mr. Phoenix, vetäkää heidät laivaan.
Kun vene tuli kohdalle, miehet laskivat narutikkaat veneeseen ja pysäyttivät sen etenemisen.
Tristan laskeutui ensimmäisenä veneeseen ja huomasi että kaikki kolme olivat naisia, ja kaikki olivat tajuttomia. Tristan päätteli, että he olivat olleet laivassa joka oli joutunut onnettomuuteen tai räjähtänyt, sillä kaikilla oli tummia nokitahroja kasvoissaan ja vaatteissaan, heillä oli myös joitain palovammoja.
Hän nosti ensimmäisen, oudon ruskeahiuksisen naisen syliinsä. Tyttö raotti hiukan silmiään, ja Tristan huomasi että ne olivat väriltään violetit. Tyttö sulki taas silmänsä uupuneena eikä avannut niitä enää.
Nainen oli iältään enintään kahdenkymmenen, tällä oli yllään valkea pellavapaita joka oli laitettu löysästi vaaleanruskeiden pussitettujen housujen alle. Kengät puuttuivat, mutta tälle oli sidottu nilkkoihin punaiset nauhat.
Edward otti itse toisen naisen. Tällä tytöllä oli pikimustat, hiukan kiharat hiukset, tummat ripset ja kulmat, vaatteinaan valkoinen paita ja tummat polvipituiset housut. Hänen vyötäröllään oli kolme ohutta vyötä ja hänen hiuksensa oli kiedottu mustaan huiviin.
Edward näki että naisella oli kaksi hopeista korvarengasta korvissaan, Edward huomasi myös että tyttö oli haavoittunut vasemmasta olkapäästä. Haava oli syvä ja täynnä teräviä puutikkuja.
Kolmannen naisen käsivarsilleen otti laivan ------. Nainen oli selvästikin kahden edellisen sisar, sillä hänellä ruskeat hieman lainehtivat hiukset ja vaalea iho, hänellä oli päällään vaaleat housut ja musta lyhyt paita, säärystimet ja hänen vyötäröllään oli huivi. Hänen hiuksissaan oli helmiä.
Tuokaa heidät tänne, ja Zel, tule tänne. Saat etsiä jotakin tuon tummatukkaisen naisen olkaan. Hän tarvitsee nopeasti apua. Edward sanoi puhuen käskevällä äänensävyllä. Kunnon kapteeni. Zel nyökkäsi ja laski kantamansa naisen varovasti kannelle.
Ainiin, Zel! Edward huikkasi vielä pois kiiruhtavalle miehelle. Tuo jotain näille muillekin että he heräävät, haluan kuulla mitä he tekevät yksin keskellä merta. Ilman laivaa.
Zel palasi pian mukanaan pieni arkku, jossa hän säilytti myrkkyjä, vasta-aineita ja lääkkeitä. Edward ja Tristan olivat nostaneet naiset kannelle ja Tristan hätisteli tuomansa naisen luota uteliaita miehiä kauemmas.
Zel avasi varovasti arkkunsa. Se oli vuorattu tummansinisellä sametilla, ja se oli täynnä pieniä osastoja joihin oli laitettu pieniä lasipulloja. Nesteet niiden sisällä loistivat kymmenissä eriväreissä: tummanpunaista, sinistä, kultaa, hopeaa, vihreätä eri sävyissä, yön mustaa& ja vielä lukemattomia muita värejä.
Zel hymyili katsellessaan pulloja. Hän rakasti niiden valmistamista, eikä häntä turhaan kehuttu tämän pallopuoliskon parhaaksi myrkkyjen tuntijaksi ja valmistajaksi. Hän punnitsi kädessään kahta pulloa; ohutta lasiputkea joka sisälsi tummanvihreätä juomaa, ja toista joka piti sisällään violettia nestettä. Lopulta hän laski vihreän juoman takaisin lokeroonsa, otti sitten uuden pullon joka sisälsi kristallin kirkasta lääkettä.
Tässä on jotain minkä pitäisi herättää nuo kaksi , Zel sanoi ja heitti toisen pullon Tristanille, joka sai kopin. Se oli juuri kirkas juoma jonka Zel oli vaihtanut.
Miksi vaihdoit sen? Tristan kysyi samalla kuin polvistui naisen viereen.
Tulin siihen tulokseen etten halunnut nähdä näiden kahden pomppivan pitkin laivaa kuin duraselpuput. Zel sanoi virnistäen. Tristan hymähti ja nosti sitten varovasti naisen pään syliinsä ja juotti tälle kirkasta juomaa.
Nainen irvisti ja avasi silmänsä ja katsoi hämmästyneenä Tristaniin. Tristan heitti pullon Zelille, joka oli toisen naisen luona.
Kuka sinä olet ja missä sisareni ovat? , nainen sai vaivoin kuiskatuksi.
Tristan hymyili lempeästi ja sanoi sitten:
Minä olen Tristan Phoenix, tämän laivan yliperämies. Sisaresi ovat täällä myös.
Tristan huomasi naisen katsovan itseään, tutkaillen. Tristanin mustat hiukset oli sidottu taakse ja hänen musta partansa oli moitteettomassa kunnossa.
Kenen laiva tämän on? , nainen kysyi äkisti tuijotettuaan Tristanin tummiin, kiehtoviin silmiin mielestään liian kauan ja punastuen hieman.
Kapteeni Edward Sawyerin. Kuinka niin? Tristan kysyi ja rypisti kulmiaan nähdessään naisen hermostuneen ilmeen.
Sawyer? SAWYER?! Nainen huudahti hätääntyneenä ja yritti nousta nopeasti pystyyn. Onnistumatta, sillä Tristan painoi hänet takaisin makuulle.
Hyss, puhutaan kohta lisää ja selvitetään mikä sinulla on kapua vastaan. Tristan sanoi rauhallisesti. Nainen näytti aikovan väittää vastaan, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin. Hän rentoutui ja hymyili sitten Tristanille.
Ross. Hän sanoi ja tarttui sitten Tristanin käteen. Mies hymyili ja puristi tiukasti hänen kättään.
Neiti Ross, tervetuloa Vinglottille. Tristan sanoi ja auttoi tytön seisomaan. Tämä kiiruhti nopeasti sisarensa vierelle, jonka Zel oli jo herättänyt.
Carrie? Oletko kunnossa? Ross huudahti ja sisarensa nyökätessä halasi tätä tiukasti. Sitten Carrie nousi ylös ja katseli ympärilleen.
Missä Halie on? , hän kysyi hätääntyneenä.
Zel pitää hänestä huolta, neidit. Tristan vastasi tähän. Hän oli siirtynyt heidän viereensä ja osoitti sitten peukalollaan olkansa yli. Sisarukset kääntyivät Phoenexin osoittamaan suuntaan.
Heidän siskonsa, Halie, makasi tajuttomana kannella kahden miehen ollessa kyykistyneenä hänen viereensä. Toinen miehistä oli pukeutunut pitkään vaaleaan nahkatakkiin jonka alta näkyi vaalea paita, joka oli laitettu leveä vyön alle, miehen housut olivat mustat ja ne oli tungettu huolimattomasti kiiltäviin saappaisiin. Tämän komeiden kasvojen ilme oli täysin keskittynyt hänen edessään olevaan naiseen.
AAAAAAARRRRRRRGGGHH!!!! Epäinhimillinen karjaisu kajahti pitkin Vinglotin kantta. Jokainen miehistöstä maastoutui kauhuissaan peläten jo lopun tulleen, mutta Ross ja Carrie hymyilivät helpottuneena. Kyllä, Halie oli edelleen elävien kirjoissa.
Halie räpytteli silmiään ja vaikersi samalla. Hänestä tuntui aivan siltä että hänen koko olkapäänsä olisi tulessa.
Aaaauuutsii& Hän mumisi tällä kertaa hiukan hiljempaa ja kokeili varovasti olkapäätään ollen varma että se olisi yhtä veristä mössöä. Yllätys oli suuri kuin hän huomasi sen olevan täysin sileä, vailla naarmun naarmua.
Mitä ihme- Hän huudahti, mutta tajusi samalla että häntä tarkkailtiin. Kaksi miestä, jotka olivat kaatuneet mitä ilmeisemmin juuri kannelle, katselivat häntä silmät selällään.
Miten noin pienestä voi lähteä noin kova ääni? Zel kuiskasi järkyttyneenä Edwardille.
Hei hei hei! Eipäs aleta heti röyhkeiksi! Halie protestoi. Mitä ihmettä hän oikein teki täällä ja missä ihmeessä oikein Carrie ja Ross olivat? Halie ajatteli kauhuissaan, yrittäen samalla hahmottaa olisiko miehistä hänelle vaaraa.
Otetaan nyt ihan rauhallisesti, Zel. Neiti on oikeassa, älä ole töykeä. , toinen miehistä sanoi ja nousi sitten pystyyn. Halie katsoi tätä hiukan huolissaan, mutta kaikki varautuneisuus katosi välittömästi komean miehen kumartaessa hänelle. Syvään ja kunnioittavasti. Halie piti siitä.
Halie! Ross huudahti ja syöksyi miesten ohi Halien luo Carrie vanavedessään.
Naiset halasivat toisiaan, kunnes Edward rykäisi ja naiset kääntyivät hänen puoleensa.
Niin. Meistä olisi mukava tietää miten jouduitte keskelle merta pienessä veneessä? , hän sanoi hymyillen.
Haluamme tavata kapteenin, nyt. Carrie sanoi ja tähyili miesten taakse, kuin jotain etsien, mutta lopetti sen kun huomasi Tristanin virnistelevän nauruaan pidättelevälle Zelille.
Mitä asiaa teillä olisi Vinglotin kapteenille? Edward kysyi ja yritti pitää naamansa peruslukemilla.
Niin, sinä olet sitten varmaan Sawyer, jos olet siis kapteeni. Ross sanoi ja mulkaisi vieressään seisovaa Tristania, joka ei voinut enää hillitä itseään.
SAWYER?! Carrie ja Halie älähtivät kuin yhdestä suusta.
Kyllä nimeni on Edward Sawyer. Kuinka niin? , mies kysyi hämillään.
Carrie oli ensimmäinen joka ehätti sisaruksista puhumaan ja hänen äänensä oli pelkää jäätä.
Kuinka niin?! Mikä kysymys tuo on oikein olevinaan? Hei herraseni, me tiedämme sinusta kaiken! Tai, no, ainakin veljestäsi, hah! Sen minä kyllä sanon että& Carrie lopetti ja antoi siskojensa jatkaa.
& jos sinä yritätkin samanlaista temppua kuin veljesi& Ross murisi,
& me olemme valmiita murskaamaan jokaisen luusi& Halie ilmoitti irvistäen,
& puhkomaan silmäsi& Carrie lisäsi,
& skalpeeraamaan päänahkasi& Ross sanoi ilkeästi hymyillen,
& viiltämään vatsasi ja valuttamaan sen sisällön mereen& Halie ilmoitti tyynesti,
& antaen haiden tulla juhlimaan ensin sisuksillasi ja sitten sinulla& Carrie päätti kädet nyrkkeihin rutistettuina.
Hei! Mitä ihmettä te oikein puhutte?! En minä ole tekemässä teille yhtään mitään! Korkeintaan pelastamaan henkenne. Tässä taitaa olla tapahtunut joitakin väärinkäsityksiä&
Vai muka väärinkäsityksiä! Ross kivahti.
Mistä te oikein puhutte? Tristan ja Zel huudahtivat ja syöksyivät Edwardin vierelle. (Varmuuden vuoksi: Halien kyynärpäät näyttivät tappavilta& )
Oletko samaa maata kuin veljesi? Siis tapatko ja murhaatko viattomia ihmisiä? Satutatko ja turmeletko heidän elämänsä?! Halie kysyi ja näytti olevan valmis seivästämään miehet, mutta samaa ilmettä näyttivät hänen sisarensakin.
Ei minä en ole samaa maata kuin luopioveljeni! Hänelle tuottaa iloa tappaa ihmisiä, minä en samaa tee. Olen etsinyt häntä jo kauan, hän varasti minulta jotakin, minkä haluan takaisin. Edward sanoi ja naiset rauhoittuivat nopeasti.
Miksi te vihaatte häntä? Olette ilmeisesti valmiit tappamaan hänet heti kun näette? Tristan sanoi ja kääntyi naisiin päin.
Carrie ja Ross vilkaisivat sisareensa, mutta tämä katseli merelle kasvoillaan sulkeutunut ilme. Carrie ja Ross kääntyivät miesten puoleen, miesten kasvoilta paistoi kysymys.
Hän.. teki erään anteeksiantamattoman teon sisarellemme, ja yritti tehdä sen uudestaan, mutta tällä kertaa meille... Ross sanoi hiljaisella äänellä. Carrie painoi päänsä vihaisena ja Halie katseli edelleen merelle. Hiljaisuus laskeutui. Ross katsoi epäröiden Tristania, Edwardia ja Zeliä. Kaikkien kolmen ilmeet kuvastivat samoja tunteita: vihaa, sääliä ja halveksuntaa Nicholasia kohtaan.
Veljeni siis& Edward aloitti, mutta vaikeni katsoessaan vihasta kalvennutta Halieta.
Niin teki. Olen pahoillani jos hieman ylireagoimme kuullessamme nimesi& Carrie sanoi uhmakkaasti Rossin taas lopettaen hänen virkkeensä.
& mutta uskomme teidän nyt ymmärtävän syyn.
E-ei se mitään. Tulkaa, näytän teille paikan missä voitte nukkua& Edward sanoi hiljaa ja johdatti naiset portaita alas ja kajuuttaan, joka sijaitsi kaukana miehistön paikoista.

[snippy]

Käsken jonkun miehistä tuomaan teille syötävää. Edward sanoi ja lähti takaisin ylös.
Voimmeko luottaa häneen? Ross kysyi sisariltaan ja Halie ei sanonut mitään, Carrie kohautti olkiaan.
Kajuutta oli suuri ja siellä oli neljä sänkyä, pöytä, tuoleja ja lipastoja, hyllyjä sekä kaappi. Pöytä oli täynnä papereita ja karttoja ja hyllyissä oli kirjoja.
Carrie ja Ross valtasivat itselleen punkat seinän vierestä ja Halie otti ikkunaa lähimpänä olevan sängyn.
Pian ovelta kuului koputus ja pitkä tummaihoinen mies astui sisään tarjotin kädessään.
Kapteeni käski tuoda neideille syötävää. mies sanoi ja laski kantamuksensa pöydälle ja poistui. Carrie nappasi viinirypäleen lautaselta ja heitti sen suuhunsa.
Mitä me nyt teemme? Voisimme pyytää apua Edwardilta, jos hänkin kerta vihaa veljeään? , hän kysäisi ja katsahti sisariinsa.
Hyvä idea, ongelma on vain se että voimmeko me tarjota hänelle mitään vastapalvelusta. Tietysti hän haluasi jotain palkakseen, vai? Ross ilmoitti oman kantansa ja lysähti sänkyynsä.
Minusta hän vaikuttaa luotettavalta. Halie sanoi tähän ja hymyili sitten leveästi.
Hei& Ross aloitti huomatessaan Halien tavallista leveämmän hymyn,
.. Oletko sinä ihastunut siihen kapteeniin? Carrie huudahti ja nousi ylös punkastaan yhtä aikaa Rossin kanssa.
Mitä? Minäkö? Halie sanoi näyttäen viatonta naamaa.
No en kyllä ihmettele, hän on aika söpö, muttei yhtä ihana kuin se mikä Tristan olikaan& Ross mutisi ja hymyili yhtä typerästi kuin sisarensa.
Carrie kohotti kulmiaan monimielisesti, ja Ross näytti tajuavan mitä oli juuri lipsauttanut.
Siis, tuota& Onhan hän aika hyvän näköinen& Ross mutisi ja kävi sitten vastahyökkäykseen.
Kyllä minäkin näin miten sinä tuijotit sitä myrkkymaakaria! Rakkautta ensi silmäyksellä, vai? Uskallatko kiistää asian?!
Carrie kohautti vain olkiaan ja hymähti:
Pah! Minä vai? Minäkö lankeaisin johonkin&
Joopa joo, pitäisikö nyt olla otettu tuosta? Zel kysyi huokaisten ovensuusta. He olivat todellakin pyydystäneet laivaan hulluja likkoja triplamäärän. Sawyer teki jälleen yhden virheen kun salli noiden olla täällä.
Aha, sinä. Mikäs sinut nyt tänne lennätti? Halie kysyi ja Zel kääntyi jo lähteäkseen.
Käsky. Eddie käski sanoa että kun olette taas kykeneviä, tulkaa jututtamaan häntä, hän haluaa tietää teistä enemmän ja tarkoitusperistänne , Zel sanoi miltei ivallisesti ja Carrie kohautti kulmaansa.
Eddie? Heittäydytpä tuttavalliseksi, kutsua kapua Eddieksi. Oletteko bestikset? Carrie kysyi ja nyt Zel kohautti kulmaansa.
Ei, se on enemmänkin pilkkanimitys , Zel sanoi.
Ja Sawyer hyväksyy sellaisen? Ross kysyi.
Ainoastaan Tristanilta, hehän ovat tällä laivalla se voimakaksikko. Hän ei hyväksyisi minulta oikeastaan hengenvetoakaan, se loukkaisi häntä liikaa. Olen täällä vain, koska osaan hommani enkä voi panna hänelle pahasti hanttiinkaan , Zel sanoi. Halie huokaisi ja mietti uudestaan Edwardia. Hän oli ajatellut hänet vain kykeneväksi ja ystävälliseksi mieheksi, mutta laivassa taisi olla kovempi kuri kuin olisi luullut. Siksi kukaan mies ei ollut valittanut kun kolme huonoa onnea tuovaa naista tuotiin laivaan, kaikki pelkäsivät ja kunnioittivat kapuaan.
Zel, haluatko kertoa enemmän Edwardista?
Miksi ei? Rakkaasta velipuolesta onkin kiva kertoa tarinoita , Zel sanoi ja asteli hyttiin sisälle ja istuutui Rossin sängylle jalat ristissä Halieta haastavasti virnuillen kuin pahankurinen poika joka pääsi kavaltamaan kaverinsa keksivarkaista. Halie istuutui vastapäätä olevalle sängylleen ja Ross iski perseensä sängylle Zelin viereen. Carrie roikkui pää alapäin sängystään, siis sänky oli kerrospunkka. Siis rakennettu seinään kiinni.
No, mitä haluat tietää rakkaastasi? Zel kysyi Halielta.
Miten niin rakas? Halie kimpaantui ja Zel nauroi täyttä kurkkua Halielle.
Jokainenhan sen huomaa, tuijotat häntä kuin mikäkin naaras leijona ja kuolaat suorastaan hänen peräänsä. Ja kimpaannut kun hänet mainitaan epämiellyttävissä yhteyksissä. Merkit ovat siis aivan selvät , Zel sanoi ja Carrie vihelsi kimeästi ja Ross repesi pahemman kerran Halien muuttuessa punaiseksi kuin ylikypsä tomaatti. Halien kyynärpäät olivat heti iskuvalmiit, mutta Ross oli liian kaukana!!!
Ya are in looove, sister! Ross kuhersi ja Carrie nauroi kahta kauheammin ja Zel liittyi hänen räkätykseensä.
Voimmeko nyt palata takaisin oikeaan aiheeseen kun minun seuraelämäni kiemurat on käyty tässä läpi? Halie karjaisi kiukusta (vai häpeissään) ja muut hiljenivät kihittämään vain vaisusti. Halie hautasi epätoivoissaan päänsä käsiinsä. Jos hän olisi vielä laivan kapteeni hän olisi jo vetänyt tuollaiset ihmiset kölin ali aikaa sitten.
Okei, ollaan (he hee) taas (ho ho) vakavia (kjäh kjäh) , Zel yritti olla vakava, mutta Ross, Carrie ja Zel repesivät siitä vain enemmän. Halie huokaisi surullisena surkuaan, miten hän oli hankkinut näin surkeaa juttuseuraa?
No jos Halie ei voi kysyä, minä kysyn. Tristan, kuka hän nyt oikeastaan on? Ross kysyi ja Zel oli heti ihmeen nopeasti vastaamiskykyinen.
Hän on yliperämies, kapun kakkosmies, kirottu mies, humalassa huvittava veikko, syvämielinen humalassa ja lojaali mies, rehellinen, uskollinen, hyvä tappelija ja kaikkien kaveri , Zel selitti laskien samalla sormillaan kaikkia Tristanin hyveitä.
Hän on laivan suositun mies, luotettu. Ja lisäksi hän on kaikkien mielestä suloinen, siis naisten , Zel selitti huvittuneen kuivasti. Ross näytti hullaantuneelta kuin kulta-aarteen ja rommipullon jälkeen.
Siskosi ovat aika sekoja , Zel kuiskasi Carrielle ja Carrie nojautui hänen puoleensa.
Odotapa kun he pääsevät vauhtiin, sitten on parempi pysyä kotona , Carrie supatti Zelille.
Whoa, mainitsit kirottu mies , mitä meinaat sillä? Ross kysyi palattuaan jälleen maanpinnalle.
Hänen ruumiinsa katoaa pimeyteen yöllä kuin varjo jolla ei ole ruumista. Tristan kammoaa pimeyttä ja siksi hän on täällä, hän ei halua olla yksin. Jos hänen ruumiinsa joutuu yöllä kokonaan pimeyteen, hän kuolee, tai paremmin katoaa kokonaan. Ai niin, tätä ei sitten saisi kukaan tietää, se on Tristanin heikkous ja salaisuus, joka ei saisi joutua vihollisen käsiin, vaikka he jo sen tietävät , Zel sanoi ja kohautti olkiaan.
Tristanilla on suuri suu, jokainen tietää hänen salaisuutensa , Zel sanoi virnistäen kuin itse piru konsanaan.
Entäs Edward? Halie kysyi koska Ross näytti niin yllätyneeltä ja kauhistuneelta puhuakseen.
Hänkö? Kerronkin samalla hänen koko historiansa. Heidän isänsä omisti aluksi tämän laivan ja hänellä oli kaksi poikaa, Edward ja Nicholas. Isukki lupasi laivan Eddielle ja Nicholas, paha poika suuttui. Hän tappoi isän ja melkein Edwardinkin ja varasti heidän suurimman aarteensa. Edward vannoi kostoa ja on nyt jahdannut veljeään tappaakseen hänet , Zel kertoi ja kaikki kolme kuuntelivat häntä tarkasti. Zel näytti olevan mielissään kun sai kertoa toisten salaisuuksia eteenpäin.
Mikä aarre?
Tappava ase, jonka Edwardin oli tarkoitus periä isältään. Se on- ,
Zel, turpa kiinni , Edward sanoi ovelta tuijottaen Zeliä raivoissaan. Halie ei voinut olla hätkähtämättä Edwardin outoa ilmettä. Tämä oli aivan raivoissaan, murhanhimoinen enemmän. Aivan kuin Edward olisi halunnut kuopata Zelin jo aikaa sitten. Zel hätkähti mutta rauhoitti katseensa pian muuttuen kylmäkiskoiseksi ja ilkeäksi. Miehen komeat kasvot toivat nyt mieleen pirun jonka sydämessä ei ollut uskollisuutta tai tunteita. Vain kylmää vallanhimoa ja peitettyä katkeruutta, joka ei ollut vielä päässyt valloilleen. Mutta kun se pääsisi, Zelin kylmät silmät lupaisivat Edwardille kuolemaa.
Kas, Eddie. Minulla oli juuri mukava keskustelutuokio neitien kanssa. Haluatko tulla mukaan ja kertoa oman kantasi asiaan? Zel kysyi ivallisen hunajaisella äänellä.
Painu helvettiin täältä äläkä puhu heille enää , Edward sanoi.
Sinäkö kiellät?
Kyllä.
Mutta unohdin, sinähän olet kapteeni eikä sinua vastaan saisi kapinoida. Sinähän tässä minua tarvitset, tiedän liikaa. Liikaa kaikesta ja jos menen lavertelemaan, sinä olet niin kuollut. Siksi pidät minut täällä, vai mitä Eddie? Zel sanoi ja nousi kävellen ovelle ja pysähtyi Edwardin kohdalla.
Sehän silloin tarkoittaa, että minulla se valta onkin , Zel sanoi ja sanat saivat Edwardin silmät salamoimaan. Zel oli tiennyt. Nuo sanat Nicholas oli sanonut hänelle ennen kuin oli ampunut häntä tappaakseen Edwardin. Zel oli siis ollut silloinkin siellä, katsomassa kun Edward kuoli. Eikä ollut tullut väliin, eikä auttanut.
Painu helvettiin mistä tänne tulitkin! Edward sanoi, puhumme tästä vielä.
Kaikki sanottava on jo sanottu, veljeni. Me kaikkihan odotamme vain toistemme kuolemaa innolla , Zel sanoi ja nauroi katsoen Edwardia pilkka silmissään kimallellen leveä hymy huulillaan.
Veljeni. Sitten Zel käveli pois. Kolme sisarusta oli piiloutunut tyynyjen taakse toivoen ettei heitä huomattaisi ja Halie leikki nukkuvaa kaiken varalta. Emme kuulleet mitään.
Puhumme huomenna, nukkukaa, nyt on jo myöhä , Edward komensi ja osoitti sanansa suoraksi käskyksi. Halie kuorsasi vielä vähän äänekkäämmin ja Ross ja Carrie livahtivat ketterästi peittojen alle ja alkoivat myös kuorsata. Mehän nukumme koko ajan?
Jupisten itsekseen Edward kääntyi ja paiskasi oven perässään kiinni.

Ilta laskeutui, mutta Halie ei saanut unta, toisin kuin Carrie ja Ross. Ja Carrie puhui taas unikseen, selitti jotain sinisestä lokista ja Uuden-Seelannin rantakallioista. Halie hyppäsi ylös ja puki päälleen hiippaillen sitten ovesta ulos herättämättä siskojaan. Ehkäpä raikas meri-ilma auttaisi unettomuuteen.
Halie nousi kannelle ja asteli suoraan nojaamaan reelinkiin. Kaikki nämä muutokset olivat tapahtuneet niin nopeasti ja Halielle oli tullut niin paljon vastuuta hetkessä. ƒiti ja isä olivat vaatineet häntä vahtimaan siskojaan ja huolehtimaan heistä, veli oli antanut hänelle tehtävänsä kuollessaan. Silti, vaikka äiti oli kouluttanut hänestä kaikkein vahvimman kolmesta, joskus tuntui etteivät siskot tarvinneet häntä. Ross oli heistä paras taistelija ja Carrie pääsi aina pälkähästä loistavien illuusioidensa kautta. Miten usein he olivatkaan joutuneet pelastamaan isosiskonsa? Isä ja veli olisivat hävenneet eikä äiti olisi sanonut häntä enää tyttärekseen. Halie painoi päänsä käsiinsä ja antoi itsensä itkeä, hän ikävöi perhettään. Hän olisi halunnut kaiken vanhan takaisin, toisin kuin Ross, joka ei antanut tunteiden pilata taistelijanuraansa tai Carrie, joka saattoi katsella illuusioissaan täydellisiä kuvia isästä, äidistä ja veljestä. Mutta Halie oli aivan yksin vastuunsa ja ikävänsä kanssa, eikä kukaan auttanut. Hän ei edes pystynyt hoitamaan niitä kunnolla!
Mikä sinua taas vaivaa? Halie kuuli yllättäen äänen ja syöksyi tynnyrin taakse piiloon. Hän kuivasi kyyneleet hihaansa ja keskittyi kuuntelemaan, hän olisi voinut vannoa että oli kuullut Edwardin äänen.
Mitä muka tarkoitat? Zel kysyi nyt viattomasti. Halie hiippaili hiljaa matalana lähemmäs. Edward ja Zel puhuivat komentosillalla ja Halie pujahti komentosillalle vievien portaiden alle. Sieltä hän kuulisi jokaisen sanan.
Sinä menet puhumaan niille tytöille meidän salaisuutemme! Tristan selitti kiukkuisena. Edward oli varmaan kertonut tälle Zelin kertoneen hänen salaisuutensa sisaruksille. Eikä Tristan tuntunut olevan mielissään moisesta.
Jokainenhan tietää salaisuutesi ja parempi vain antaa heidän kuulla se rehellisesti minulta kuin suurenneltuna joltain kannenkiillottajalta , Zel sanoi ja kuului naurahtavan sitten lyhyesti. Mitä jos sammutetaan lyhty ja eletään kuunvalossa? Mehän näemme sellaisessa valossa ihan hyvin.
Näpit irti siitä lampusta Zel!
Miksi muka? Aij, se meinasi pudota mereen& Olenpas minä kömpelö. He hee.
Helvetti, Zel. Anna se lamppu minulle, se on käsky , Edward sanoi.
Geez, eikö teillä ole yhtään huumorintajua? Okei, ota se sitten. Ai niin, siitä on öljy melkein loppu , Zel sanoi huvittuneena ja kuului ojentavan lampun Edwardille.
Ja kuule Eddie, sinä olet kova jakamaan käskyjä. Pidä vapaapäivä ja relaa vähän. Olet yhtä kireä kuin veljesi oli ennen kuin tappoi isäsi ja sinut , Zel sanoi.
Kiitos sinun, Zel. Sinähän meidät kavalsit! Edward pärskähti, sinun takiasi isä kuoli ja minä sain tämän kirotun tehtävän.
Hän luotti sinuun, Zel. Olit hänelle kolmas poika ®, Tristan sanoi ja Zel nauroi kolkon tunteettomasti ja Halien iho nousi kananlihalle.
Luotti turhaan, isä hän oli minullekin. Mutta hän oli typerys ja se ajoi hänet tuhoonsa. Yhtä typerä kuin sinäkin, Eddie , Zel sanoi. Samassa kuului pari nopeaa askelta ja mäjähdys ja se miten mies lensi reelinkiä vasten. Halie ei enää kestänyt vaan kurkkasi komentosillalle portaiden välistä. Edward seisoi nyrkki pystyssä Zelin edessä joka retkotti puolittain reelingin yli. Edwardin takana seisoi Tristan joka varjeli käsissään olevaa lamppua henkensä uhalla.
Edward tarttui Zeliä kaulasta ja nosti tämän kevyesti ilmaan. Edward oli Zeliä pidempi ja vahvempi vaikkei Zelkään mikään ruipelo ollut. Edward viskasi Zelin reelinkiä vasten lujaa tyhjentäen Zelin keuhkot hapesta. Zelin selkäsauna ei ollut vieläkään ohi vaan nyt Edward kuristi tunteettomasti Zelin kaulaa, aikoen tappaa. Zel ei ollut saanut tarpeeksi happea keuhkoihinsa ja oli avuton, muttei edes yrittänyt tapella vastaan. Zel tuijotti Edwardia syvälle silmiin mutta pian hänen katseensa alkoi harhailla ja osui suoraan Halieen. Halie syöksyi taas piiloon kauhuissaan, hänet oli huomattu!
Edward huokaisi ja kuuli päästävän Zelin irti koska tämä yski hetken ennen kuin sai hapen jälleen kulkemaan. Jotenkin Halie oli helpottunut, hän ei halunnut Edwardista murhaajaa.
Tiesitkö Zel, mitä ajattelin kun näin veljeni ylläni kun hän aikoi ampua minua päähän? Ajattelin hänen silmiään, ne olivat niin vihaiset ja katkeruuden sokaisemat. Rakastin veljeäni ja nuo silmät näkyvät yhä painajaisissani. Mitä tein väärin? Korjaisin sen, jos voisin, mutten voi. Ajattelin, etten antaisi anteeksi , Edward sanoi.
Mutta jos nyt tulisi tilaisuus, pyytäisin anteeksi ja toivoisin että kaikki olisi taas kunnossa. Hän on kuitenkin veljeni, vertani ja lihaani. Ja sinä Zel kasvoit toisena veljenäni. Mutta sinulla on samanlaiset silmät kuin Nicholasilla. Ja haluan korjata sen, en halua menettää toistakin veljeäni , Edward sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
Kuule, Eddie , Zel sanoi kuivalla äänellä, kurkku kipeänä yhä kolkosta kohtelusta, jos ajattelet menettäväsi kummatkin veljeni, olet väärässä. Jos menettäisit heidät, en olisi nyt tässä kuristettavanasi. Minulla vain on huono huumorintaju , Zel sanoi ja Edward hymähti.
Mutta pysy kaukana niistä naisista, ihan vain oman turvallisuutesi tähden& Edward sanoi ja lähti hyttiinsä.
Tristan aikoi lähteä myös alas, mutta Zel tarttui häntä hihasta.
En aikonut oikeasti pudottaa sitä lamppua. Halusin vain ärsyttää kapua& Zel sanoi virnistäen ja loikki portaat alas.
Tristan pudisti päätään ja laskeutui portaat, juuri silloin Halie pisti kurkisti olivatko miehet menneet.
Mitä sinä täällä teet?! Tristan huudahti.
M-minä vain& . Eikö ihminen saa kulkea missä haluaa? Halie kivahti epäröityään hetken, sitten uhma hänessä nosti taas päätään.

[snippy]

Minä vain kysyin mitä teet täällä& Kapu ei tykkää yhtään, jos täällä kuljeskellaan yöaikaan& Tristan sanoi.
Ja kapteenillehan eivät minun tekemiseni kuulu! Varsinkaan sellaiselle, jonka veli turmelee ihmisiä ja heidän elämiään tavalla, joka- Halie huusi, mutta katkaisi sanatulvansa ja kääntyi pois. Hän käveli reelingin luo ja katseli veden loisketta hermostuneena. Mitä hän alkoi tuollaiselle ystävälliselle miehelle huutamaan ja kertomaan samalla elämänkokemuksiaan.
Tristan mietti hetken jättäisikö tytön yksin, mutta huomasi kävelevänsä tämän luo, pitäen lamppua kädessään.
Edward ei ole samanlainen kuin veljensä& Tristan sanoi ja huomasi tytön kasvoilla katkeruuden kyyneleitä. Hän aikoi kietoa kätensä tytön olkapään yli, mutta tämä kavahti taaksepäin ja hänen silmistään paistoi pelko ja epäluulo.
En tee sinulle mitään& Tristan kuiskasi ja laski kätensä.
Halie nojautui varovasti reelinkiin, mutta pysytteli hyvän välimatkan päässä Tristanista.
Mitä sinulle tapahtui& ? Tristan kysyi, mutta samassa lyhty lepatti kiivaasti ja sammui.
Halie kuuli Tristanin pelästyneen henkäisyn ja käden kosketuksen.
Hae lyhty& jostain& äkkiä& Tristan kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä.
Halie oli nähnyt nurkan takana lyhdyn ja juoksi nyt hakemaan sitä. Hän nappasi palavan lyhdyn seinältä ja juoksi takaisin, hän nosti lyhdyn ylemmäs ja valaisi sillä Tristania.
Nainen katsoi Tristania järkyttyneenä. Miehen olemus oli kahtena, toinen niistä oli tumma ja repaleiset vaatteet roikkuivat hahmon päällä. Toinen oli valkea ja kirkas, se sädehti valoa. Halie ymmärsi, että vaalea hahmo oli Tristanin sielu ja olemus. Toinen oli jäljelle jäävä aave, kuollut Tristan ilman elämää.
Valon osuessa hahmoihin ne sulautuivat taas yhdeksi, kokonaiseksi ja todelliseksi Tristaniksi. Mies nojasi seinään ja huokasi hiljaa.
O-oletko kunnossa? Halie kuiskasi vieläkin pelästyksestä hämillään.
Olen, kiitos sinun. Tristan sanoi ja hymyili, ei kerrota tästä kapulle& Salaisuus?
Hyvä on, miten vain haluat& en kerro. Halie lupasi.
Minun pitää mennä& Halie sanoi hetken hiljaisuuden päästä ja Tristan nyökkäsi.
Saatan sinut.
Tristan saattoi Halien tyttöjen ovelle ja lähti sitten omaan suuntaansa. Halie katsoi vielä säälien miehen perään, hän tiesi miltä tuntui elää kirottuna, vaikka hänen kirouksensa olikin erilainen kuin Tristanin. Halien kirous oli hänen veressään, joka toi hänelle paljon tuskaa ja huolta. Tristan taas kärsi koko olemuksellaan, sielullaan ja mielellään. Miten tuon kirouksen saisi katoamaan? Halie halusi auttaa miestä, hän oli sen tälle velkaa henkensä pelastamisesta. Ja jos Halie ei sitä tekisi, hänen mielensä ei saisi rauhaa.
Halie jatkoi mietteitään vielä pitkään sen jälkeen kuin Tristan oli kadonnut kannen alle. Viimein kun Halie heräsi ajatuksistaan hän huomasi seisovansa yksin kylmässä tuulessa pimeällä kannella. Edward saattaisi epäillä hänen aikoneen jotain kenkkua, millainen ihminen yleensä turvautui pimeyteen?
Halie kääntyi ympäri ja avasi puisen oven mahdollisimman hitaasti ja hiljaa jottei häiritsisi siskojaan, jotka olivat ilmeisesti jo vaipuneet uneen. Halie puikahti oven raosta, vielä syvempään pimeyteen. Siskot olivat sammuttaneet kynttilän jo joten huoneessa oli pimeämpää kuin kannella. Kunhan en vain kaadu, Halie ajatteli ja sulki oven perässään yhtä varovaisesti kun oli avannutkin.
Tummat silmät tuijottivat ovea kun se sulkeutui. Asiat alkavat mutkistua, Zel ajatteli. Hän riippui pää alaspäin puolittain köysistä vasten mastoa niin ettei häntä erottanut mitenkään. Tristanin sydän iski yhden lyönnin liian nopeasti, hän ja kapu rakastavat samaa naista. Ja Ross on varmasti rakastuu Tristaniin, muttei tunne tämän kirousta.
Zel heilautti itsensä ylös köysistä maston ensimmäisen poikkipuun päälle. Hänen hämähäkkimäinen olemuksensa näkyi varjona täyttä kuuta vasten ja kun hän kohotti kasvonsa sitä kohden, hän tiesi paljon enemmän kuin kukaan muu, jälleen kerran. Ja tieto oli valtaa, Zel tiesi.
Tänä yönä kaikki olivat valveilla ja katsomassa kuuta. Edward oli noussut jälleen komentosillalle laivan toisella puolella olevia portaita pitkin. Hän oli myös katsellut Halien lähtöä ja Zelin heilumista köysillä. Zelin ja Edwardin katseet kohtasivat vain hetkeksi, jolloin Edward kysyi silmillään, mitä sinä tiedät tällä kertaa? Ethän petä minua jälleen? Zel käänsi katseensa, hän ei antaisi vastausta vielä. Edward saisi arvata itse, mitä Zel tarkoitti eleellään.
Tytöt ovat täällä. Se todistaa, että Nick on palannut , Zel sanoi tavallisella äänellään, mutta hiljaisella kannella hänen äänensä kuului selvänä Edwardin korviin.
Tiedän. Ja sinä tiedät missä hän on ja onko hän saanut salaisuuden selvitettyä , Edward sanoi takaisin, eikä edes olettanut Zelin vastaavan. Hänen veljellään oli tapana pitää tietonsa ominaan kunnes hän saattoi hyötyä niitä mahdollisimman paljon.
Tiedän , Zel sanoi ja loikkasi alas mastosta, kadoten ruumaan kahdessa sekunnissa. Edward jäi yksin kannelle.
Halie taas hiipi sisariensa sänkyjen viereen ja katsoi sisartensa nukkuvia kasvoja. Hän tiesi, että nämä luottivat häneen ja hänen päätöksiinsä, mutta tästä päätöksestä hän ei tiennyt, miten he suhtautuisivat. Halie halusi jäädä tänne, tälle laivalle Edwardin luo ja täyttämään äänettömän lupauksensa Tristanille. Carrie seuraisi häntä, nuorin totteli miltei sokeasti. Mutta Ross saattaisi olla eri mieltä ja näyttää sen myös, ehkä upottamalla sapelinsa Halien sisälmyksien joukkoon.
Halie katseli Rossin nukkuvia kasvoja, hän oli potkinut peiton puolittain pois päältään ja nukkui suu auki. Ross näytti niin rauhalliselta kun hän nukkui. Ross on aivan äidin näköinen kun hän nukkuu, Halie ajatteli katkerana.
Hän muisti minkä näköinen äiti oli ollut kun hän oli ollut elossa, hän oli ainoa. Ross oli halunnut unohtaa, Carrien huono muisti esti tätä muistamasta mitään. Mutta Ross muisti miten äiti oli hymyillyt kun Charlie oli saanut ensimmäisen kalansa ongella ja miten äiti oli lohduttanut pientä viisivuotiasta Halieta kun hän ei ollutkaan saanut kalaa. ƒiti oli ollut niin kiltti ja he olivat olleet kaikki onnellisia, äiti, isä, Charlie, Halie, Ross ja Carrie.
Mutta sitten äiti oli kuollut mustaan ruttoon ja isä oli joutunut jättämään hänen ruumiinsa mätänemään taloon, jossa äiti oli kuollut. Kaksi viikkoa nääntyen lopulta nälkään ja kuumeeseen. Halie oli käynyt äidin luona samana päivänä kun äiti oli kuollut. Miten rumaksi hänen äitinsä oli muuttunut, miten sairaaksi ja heikoksi. Hän ei ollut enää vahva rankka merirosvotar vaan kuoleva heikko nainen. Miten äiti oli pyytänyt Halielta anteeksi että jättäisi heidät ja viimein hän jätti heidät lopullisesti Halien silmien edessä. Mitä seitsemänvuotias tyttö olisi silloin voinut ymmärtää kun äiti pyysi häntä pitämään huolen siskoistaan?
Olen pahoillani äiti, en ole pärjännyt kovinkaan hyvin, Halie ajatteli mielessään. Ross on minua vahvempi miekan kanssa ja Carrie minuakin parempi illuusioidensa hallinnassa kuin Halie loitsuissaan. Olitko sinä tiennyt, että isä kuolisi? Tiesitkö sinä, että Charliekin kuolisi? Sinä näit tulevan, vai mitä? Siksi opetit meille kaiken mitä osaamme nyt?
Halie päätti sillä hetkellä kostaa. Hän päätti kostaa kaiken tuskan, mitä Nicholas oli aiheuttanut hänen suvulleen. Hän tappaisi sen miehen vaikka se vaatisi hänen ja sisariensa hengen. Halie puristi kätensä nyrkkiin niin lujaa että hänen kämmenestään tihkui verta. Muttei hän kestänyt sitä vaan oli parahtaa tuskasta ja kivun kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
Helvetti, turpa kii, me halutaan nukkua , Ross mumisi ja Halie nyökkäsi hiljaa punaisena kuin tomaatti. Ensimmäinen osa kostosta: Korota kipukynnystä. Tuskaa!
Halie heitti saappaat jalastaan ja irrotti vaiti vyöt lanteiltaan ja tiputti ne lattialle. Viimein hän heitti housunsa pois jalasta ja pujahti punkkaansa. Halie veti peiton korviinsa ja asettautui odottamaan seuraavaa aamua. Ja Edwardin kasvoja&
Seuraava aamu nousi kirkkaana ja pilvettömänä valtameren aalloista. Ross oli ensimmäisenä siskoksista hereillä ja tuijotti kaukaisuuteen laivan kokasta. Miehet olivat jo hereillä ja söivät kovia laivakorppujaan ja vettä. Monet vilkuilivat Rossia, joka ei liikahtanutkaan tai luonut miehiin katsettakaan. Joidenkin kasvoissa oli pelkoa ja vihaa, nainen laivalla toi huonoa onnea. Toiset taas tuijottivat Rossia nälkäisinä, naisen muodokasta vartaloa ja pitkiä muodokkaita sääriä. Ross oli namupala monen mielessä, nainen jolla oli luonnetta, kantoi jopa sapelia lanteillaan!
Jos tuon vain saisi purkkiin niin& , eräs miehistä supatti piirille joka oli kokoontunut hänen ympärilleen ja hekotus ja vilkuilu vain lisääntyi.
Harmi, etteivät tuollaiset naiset useinkaan avaa jalkojaan meidänlaisillemme tavallisille miehenretaleille , toinen totesi ja varjo laskeutui hänen ylleen ja bokkenin terä iskeytyi kanteen pelottavan lähelle miehen sukukalleuksia.
Hän ei availe jalkojaan kenellekään teidän tapaisille lunkuille& ja jos yritätte väkisin saada hänet tekemään sen, varmistan etteivät kulkusenne toimi normaalisti& olettaen että olen ollut kiva ja jättänyt ne paikalleen , Carrie ärisi kurkkuäänellä kuin raivohullu kalmankoira. Miehet naurahtivat noloina, miten he olivat säikähtäneet pientä tyttöä?
Mitä sinä voisit tehdä? Me olemme merirosvoja! miehet naurahtivat.
Ja minä olen helvetinsikiö joka asetettiin tähän ruumiiseen tuomaan turmiota kaikille teidän tapaisillenne paskiaisille , Carrie uhkaili silmät hehkuen. Ross oli viimein kääntynyt katsomaan showta, muttei mennyt väliin. Carrie pärjäisi omillaan, perkeleen ilkiö kun kerran oli.
Haistaisit paskat jo lutka! Et ole edes puoliksi niin seksikäs kuin siskosi , eräs mies sanoi, samalla hän kirjoitti mestausasiakirjansa. Carrien silmät syttyivät liekkeihin.
Ya really think so? Carrie kysyi haudanvakavalla äänellä ja kohotti bokkenin päänsä ylle. Samassa miesten edessä ei seissytkään vain yksi Carrie vaan tusina. Kaikki näyttivät olevan erittäin raivostuneita ja jokaisen silmät hohtivat kuin demonilla. Taivas synkkeni ja muuttui mustaksi ja pari salamaa iski sinne tänne. Aallot kohosivat korkeuksiin ja laineista kohosi lohikäärme, joka muistutti erehdyttävästi Carrieta.
Voi perkele, Carrie, tuo on parhaita tähän asti! Ross sanoi muina miehinä, eikä hetkahtanutkaan karmeita loitsuja. Miehet sen sijaan näyttivät kauhistuneilta ja tuijottivat kammottavaa naista yläpuolellaan.
Anteeksi? kaikki Carriet kysyivät kuorossa ja heilauttivat bokkeninsa sivulle, valmiina murskaamaan miesten kallot.
Anteeksi, anteeksi, olet ihan yhtä seksikäs kuin siskosikin! miehet huutelivat.
Mitä merten jumalien nimeen täällä oikein tapahtuu? Edward kysyi noustessaan kannelle. Carrie kätki bokkenin selkänsä taakse ja kääntyi kapteeniin päin. Samalla hetkellä ylimääräiset Carriet, lohikäärme, myrsky ja aallot katosivat. Oli jälleen kaunis aamu, jossa lokit kirkuivat ja sää oli ihanteellisen hieman tuulinen.
Idiootti , Ross kuittasi ja Carrie virnisti nolona kapteenille.
Ei mitään erikoista! Jatkakaa vain, minäpä hipsin tästä etsimään jotain parempaa juttuseuraa , Carrie kuhersi ja katosi keikahdellen kannen toiselle puolelle, jossa miehet eivät olleet huomanneet mitään myrskyjä tai mitään.
Hullu ämmä! yksi merirosvoista huudahti ja Carrie kääntyi puolittain ympäri, hymyillen iloisena.
Kiitos! Carrie lirkutti ja tanssahteli pois kuin iloisen viattoman tytön kuuluukin. Edward katsoi hänen peräänsä polla auki ja Ross asteli hänen vierelleen rauhalliseen hänelle omaiseen tahtiin.
ƒlä huolehdi, hän on hullu ja tykkää kun häntä kutsutaan sellaiseksi. Se on hänelle kohteliaisuus , Ross selitti ja hymyili salaa miesten ällistyneille pelästyneille ilmeille. Carrie oli ollut hyvästä syystä yliperämies, hän osasi kylvää pelkoa ympärilleen. Sairas pieni tyttö, Ross ajatteli hymyillen. Muttei yhtä sairas kuin Ross.
Tekeekö hän usein noin? Edward kysyi ällistyneenä. Nämä tytöt olivat aivan oikeasti hieman liian omituisia hänen makuunsa. Ross kohautti välinpitämättömästi olkiaan.
Aika usein, muttei yhtä usein kuin minä. Minulla oli ennen tapana piestä miehiä vain sen takia että heidän ulkonäkönsä ärsytti minua& olin niihin aikoihin aika villi tyttö, ja olen sitä edelleen , Ross sanoi kauniit sinisenvioletit silmät viekkaasti raollaan, ja kiitos kun kehuitte minua seksikkääksi , Ross sanoi miehille, jotka yhä istuivat maassa liian kauhistuneina liikkuakseen.
Carrie pelasti teidät, kun alkoi uhkailemaan. Jos se olisin ollut minä , Ross kumartui miehen puoleen, olisin leikannut kielesi, munasi ja sormesi irti yksi kerrallaan ja paistanut ne pannulla itselleni lounaaksi. Jälkiruuaksi kaivaisin silmäsi ulos lusikalla ja joisin viininäni sydänvertasi.
Miesten silmät olivat pullahtaa ulos kuopistaan ja Edwardin kädet alkoivat hikoilla. Hän oli onkinut merestä laivaansa tukun hulluja!
Just kidding! Ross nauroi ja hohotti päälle. Miehet huokaisivat helpotuksesta ja Edward avasi kätensä, jotka olivat puristuneet nyrkkiin.
Sinulla on omalaatuinen huumorintaju , Edward huomautti ja Ross virnisti. Tällä laivalla oleilu alkoi muuttua hetki hetkeltä mielenkiintoisemmaksi.
Minne suunnittelit nyt seilaavasi, kapteeni Sawyer? Ross kysyi palaten normaaliin äänensävyynsä. Samalla kun hän kysyi Tristan nousi portaita ruumasta ja näki heti kapteenin ja Rossin, jotka olivat syventyneet keskusteluun. Ja jostain kumman syystä miehet heidän vierellään luikkivat kauhistuneet ilmeet kasvoillaan kauemmas kaksikosta. Oliko jotain ratkaisevaa tapahtunut Edwardin toivottomassa rakkauselämässä?
Tristan kulki kannen halki ja nojasi suureen arkkuun, joka oli täynnä köysiä.
Mistäs puhutaan kun yliperämies jää ulkopuolelle? hän kysyi huvittuneella äänellä. Edward ja Ross kääntyivät katsomaan Tristania. Rossin kasvoille kohosi heti tyttömäinen puna ja hän alkoi siirrellä jalkojaan vaivaantuneena lattiaa katseellaan mitellen. Voih, miten suloinen Tristan olikaan!
Ross neiti vain mietti minne olimme matkalla tästä eteenpäin , Edward sanoi virnistäen, hän oli huomannut Rossin muuttuneen käytöksen. Tristankin huomasi sen ja kummastui pahemman kerran.
Ross neiti, oletteko kunnossa? Tristan kysyi ja ojentautui lähemmäs Rossia, niin että hänen kasvonsa olivat vain muutaman kymmenen sentin päässä Rossin kasvoista. Ross punastui entistä pahemmin eikä voinut katsoa Tristania silmiin. Voih, Tristan oli huolissaan hänestä! Miten kohtelias ja komea mies olikaan!
Kyllä minä, tuota, olen kunnossa. Kiitos kun kysyit , Ross sanoi lattialle häveten samalla omaa ujouttaan. Edward pysyi kohteliaasti hiljaa.
Hyvä, olen iloinen. En olisi halunnut että sinä olisit kipeä. Se ei sovi niin sievälle tytölle kuin sinä , Tristan sanoi ja ensi kertaa Ross kohotti katseensa ja kohtasi Tristanin silmät, miten pehmeän kiltit ne olivatkaan. Kohta hän saa luvan suudella minua tai muuten minä suutun pahemman kerran! Ross ajatteli mielessään.
Hyvää huomentaa! Minä taisin torkkua vähän liian pitkään, missasin kai aika paljon! Halie huudahti toiperrellessaan kannelle hiukset pystyssä ja täysissä vaatteissa, joskun housut väärinpäin jalassa. Hän ei ollut aamuihmisiä.
Minä tapan hänet jos hän tulee tänne pilaamaan herkän hetkemme, Ross lupasi mielessään vangiten Tristanin silmillään. Suutele minua nyt perkele!
Rosarie, rakas siskoni, mitäs sinä siinä punastelet! Tule, mennään aamiaiselle yhdessä! Halie huudahti ja löi kovaa Rossia selkään. Edward upotti kasvonsa käteensä, Halie pieni typerys! Tristankin punastui hieman ja Rossin hartiat alkoivat väpättää raivosta. Minä tapan Halien, minä tapan, tapan, tapan, TAPAN! Halie katseli heitä kaikkia vuoronperään silmät suurina. Mitä oli tapahtunut?
Teinkö jotain väärin? Halie kysyi ja Ross oli vähällä kuristaa sisarensa.
Antakaa anteeksi, herrat, mutta sisareni on väsynyt. Vien hänet pesemään kasvonsa niin ehkä kaikki kuona hänen aivoissaankin huuhtoutuu pois& I hope so , Ross hymyili valloittavasti ja nappasi Halieta niskavilloista kiinni ja raahasi pois. Halie itki ja parkui tuskasta, mutta Rossilta ei armoa saatu. Halie oli pilannut hänen rakkauskohtauksensa, se oli anteeksiantamatonta! Muttei Ross voinut ruveta hakkaamaan siskoaan ihastuksensa edessä, se antaisi hänestä huonon kuvan!
Hän pitää sinusta , Edward sanoi hymyillen vinosti Tristanille, joka raapi takaraivoaan hymyillen leveästi.
Niinkö? Joo, niinpä kait , Tristan sanoi, mutta ajatteli Halieta. Hän piti siitäkin tytöstä.
Carrie roikkui pää alaspäin mastosta, samassa kohdassa kuin Zel oli eilen roikkunut ja kuunteli heidän keskusteluaan mielenkiinnolla. Tristan katsoi kaipaavasti Halien perään, Carrie huomasi ja huokaisi syvään, muttei liian äänekkäästi. Tästä oli tulossa oikea neliödraama!
Taasko siellä on menossa rakkauskohtaus? Zel kysyi asettuen roikkumaan Carrien viereen. Carrie ei ollut huomannut Zelin tuloa ja hän vakuuttui miehen taidoista.
Jep, on. Mitä sinä tiedät aiheesta? Carrie kysyi ja Zel harkitsi hetken kädellään leukaansa hyvillen ja toisella roikkuen köydestä.
Tristan on Halien perään ja Edward kuolaa samaa likkaa. Halie on kiitollisuuden velassa jostain Tristanille ja haluaa auttaa tätä, en tiedä miten. Siitä saattaa kehkeytyä rakkautta , Zel paljasti korttinsa. Carrie nyökytteli harkitsevasti ja huolen ryppy kohosi hänen kulmiensa väliin.
Milloin vakoilit heitä?
Eilen illalla, Halie vakoili ensin meitä.
Cool.
Entäs mitä sinä tiedät?
Ross on korviaan myöten pihkassa Tristaniin ja Halie rakastaa ei avoimesti Edwardia, muttei kai osaa päättää Tristanin ja Edwardin välillä, mikäli tietosi ovat totta. Tämä alkaa käydä huolestuttavaksi , Carrie huokaisi syvään. Heti tänne tulon jälkeen Halie ja Ross olivat menneet aivan sekaisin miehistä, ensimmäistä kertaa avoimesti.
Mitä aiot? Zel kysyi ja Carrie pudisti päätään.
En todellakaan tiedä. Mutta huomaan ilmeestäsi, että sinulla on jotain mielessäsi , Carrie sanoi ja Zel nyökkäsi.
Järjestä niin, että te jäätte laivalle. Voin kertoa sinulle huiman salaisuuden, jos teet niin , Zel lupasi ja Carrie katsoi häntä huolissaan.
Mikä se on?
Rahaa. Paljon rahaa. Ja tärkeintä, se on kosto Nicholakselle isäsi ja veljesi murhasta , Zel sanoi ja katsoi suoraan Carrien silmiin, tiedän että kannat kaunaa häntä kohden enemmän kuin kukaan teistä siskoista. Ja minullakin on omia kalavelkojani maksettavana sille miehelle. Jos yhdistämme voimamme, saatamme kummatkin saada mitä me haluamme.
Mitä se maksaa minulle tai sinulle?
Henkemme ehkäpä, ehkä Edwardin tai Tristanin hengen. Ehkä jokaisen miehen hengen tällä laivalla. Mutta ethän sinä siitä välitä, haluat vain kostaa, koska hän vei sinulta kaiken , Zel sanoi hymyillen viekkaasti. Carrie oli tehnyt päätöksensä heti kun Zel oli sanonut tuon viimeisen lauseen.
Olen mukana. Kunhan siskoni ovat turvassa , Carrie sanoi ja Zel nyökkäsi. Carrien kanssa he saisivat laivan hallintoonsa hetkessä, vaikkakin hieman kiertoteitä pitkin. Halie uskoi Carrieta ja Zeliä, samoin Ross. Tristan ja Edward olivat niin rakastuneita, että tekisivät mitä vain rakkaiden Haliensa takia. Eli se antaisi Zelille vapaat kädet ohjata koko laivaa.
Kerro salaisuus , Carrie tivasi.
Nicholas on ankkuroinut laivansa saarelle vain päivän matkan päähän täältä , Zel sanoi. Joidenkin muiden mielestä he saattaisivat näyttää oudoilta, kumpikin kuin lepakot pää alaspäin.
Mitä aiot nyt? Carrie kysyi. Hänellä oli jotenkin paha mieli, että hän joutui juonimaan omia siskojaan vastaan, mutta ei voinut mitään. Hän halusi kostaa Nicholakselle kaiken tuskan jota hän oli heille aiheuttanut.
Me menemme sinne, hankimme aarteen takaisin. Sen jälkeen kummatkin kapteenit ovat polvillaan edessämme, silloin saat lyödä Nicholaksen pään poikki , Zel lupasi.
Siihen tarvitsen katanan, enkä omista kuin vain bokkenin , Carrie sanoi ja nauraa hykersi sitten, mutta sinullahan on jotain muutakin kerrottavaa minulle, vai?
Onpa hyvinkin. Nicholas on kehitellyt itseään valmiiksi aaretta varten, mutta tiedän salaisuuden. Hän ei pysty hallitsemaan sitä. Mutta se minkä tiedän, on se, että hän on valanut aarteesta voimia aseisiin, tehden niistä entistäkin voimakkaampia. Tuomiopäivän aseita, tiedätkös? Hän aikoo varustaa armeijansa niillä, mutta niitä on vielä liian vähän, vain kolme , Zel kertoi Carrielle.
JOkin saa minut ihmettelemään miten sinä tiedät tämän kaiken, mutta en kysy sitä. Uskon vain. Saamme heidät kiikkiin, Zel!
Niin saamme ja me voitamme , Zel sanoi ja Carrie nyökkäsi. He todellakin voittaisivat!

Parin minuutin kuluttua Carrie etsi Halien käsiinsä ja vei tämän hiljaiseen paikkaan juttelemaan kanssaan.
Taidat pitää kapteenista, vai mitä? Carrie nauroi tyttömäisesti ja Halie punastui kevyesti.
Kyllä kait&
No minäpä kerron sinulle salaisuuden! Carrie julisti leveästi virnuillen ja Halie kohautti kulmaansa ihmeissään
Mitä niin?
Katsos, tunnin matkan päässä täältä etelään on ihana saari, josta äiti kerran kertoi minulle! Carrie tiesi, että kun puhuttaisiin äidistä, Halie oli heti mukana juonessa. Herkkäuskoinen siskoparka.
Kerro minulle, mitä äiti on sinulle kertonut? Halie hoputti, mutta Carrie piti pienen tauon ennen kuin aloitti.
Hän kertoi meille niin ihania tarinoita silloin kun oli hyvällä tuulella, muistatko? Kerran kun olitte isän kanssa kalassa ja minä oli yksin kotona äidin kanssa kun olin kipeä, hän kertoi minulle tarinan kauniista saaresta merellä, jota kutsutaan Eteläiseksi Paratiisiksi. Siellä on kukat ympäri vuoden kukassa ja taivas sininen, lähteistä pulputtaa kirkasta vettä ja saari on niin ihana, että kaikki rakastavaiset jotka siellä toisensa tapaavat rakastavat toisiaan koko elämänsä. Siksi äiti ja isä olivat niin rakastuneita, tiedäthän miten kaunista se on , Carrie kertoi silmät suurina, värittäen kertomustaan illuusioilla kauniista paratiisisaaresta nyt tutkin karttaa ja huomasin tuon saaren ja ajattelin heti, että olemme siitä niin lähellä, että voimmehan käydä siellä! Halie ilahtuisi varmasti, ja rakkaus hänen ja Sawyerin välillä saisi siivet ja nousisi lentoon saaren rauhaisilla rannoille&
Oletko aivan tosissasi? Halie huudahti muistellen äidin ja isän onnea ja Carrie nyökytteli vakavissaan luoden nyt illuusion äidistä ja isästä toistensa käsivarsilla. Halie tiesi, että ne olivat näkyjä, mutta niiden näyttäminen oli Carrielle pinttynyt tapa.
Olen! Mutta juoni onkin, ettei toinen puoliso saa tietää, että he menevät saarelle, muuten tunnelma on pilalla , Carrie sanoi ja hymyili leveästi sisarelleen.
Tämä on sitten salaisuus? Halie kysyi.
On, meidän salaisuutemme! Carrie lupasi ja Halie halasi tätä lujaa.
Olet ihana sisko! Halie vannotti Carrielle halaten häntä lujaa. Carrie ei voinut olla värähtämättä ja itkettämättä hieman.
Miksi itket? Halie kysyi ihmeissään.
Olen niin onnellinen puolestasi! Carrie sanoi hymyillen. Sitten hän vilkutti Halielle kun tämä riensi kertomaan kapteenille, että halusi mennä eräälle saarelle. Carrie kohautti ilkeästi toista kulmaansa. Toivottavasti kärsin tästä jollain tasolla, viimeistään kun hän joutuisi helvettiin tästä hyvästä. Seuraavaksi listassa oli Ross, mutta tämä täytyi valmistella omaan taisteluunsa.
Ross hei! Kapteeni on päättänyt lähteä eräälle saarelle käymään! Siellä on toinen merirosvolaiva, me menemme ryöstämään sen , Carrie huusi jo kaukaa Rossille, joka kiilotti sapeliaan köysipinon päällä.
Mistä sinä sen kuulit? Ross kysyi. Carrie kohautti pahoitellen olkiaan.
Zel kertoi, hän kuunteli kapteenia ja Tristania salaa , Carrie sanoi hymyillen ilkikurisesti.
Tristan on ihan onnessaan lähdössä taisteluun mukaan, nyt on sinun hetkesi, näytä hänelle taitosi! Carrie villitsi ja Ross kohautti kulmaansa.
Pitäisikö hän siitä? Ross kysyi.
Kyllä, kuulin hänen puhuvan kerran kapteenin kanssa, hän sanoi että sinussa on sitä jotain tulta, mitä hän ihailee , Carrie kertoi hymyillen leveästi puiden nyrkeillään ilmaansa, voi kunpa suloinen mies kehuisi minuakin!
Hän todellakin sanoi niin? Ross kysyi ihmeissään. Carrie ei koskaan ollut valehdellut, ja vaikka tämä tarina kuulosti oudolta, sisko oli aina ennen ollut rehellinen kuin pikkulapsi.
Sanoi! Voinhan minäkin yrittää tehdä häneen vaikutuksen, jos sinä et vaivaudu& , Carrie mutisi leukaansa hipelöiden. Ross loikkasi jaloilleen ja nosti Carrien ilmaan pyörittäen häntä ympäri kantta.
Olet ihana, ihana, ihana sisko! Ross iloitsi ja halasi Carrieta oikein lujaa niin että tämä oli kuristua. Sitten hän tanssahteli toiselle puolelle laivaa treenaamaan. Carrie hieroi niskaansa ja hymyili hiljaa säälien siskojaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän valehteli näille. Mutta vähän pakko& onneksi Ross sentään valmistautui taisteluun. Nyt piti vain laittaa huhu kiertämään, että taistelu lähestyi. Mutta Zel sanoi hoitavansa sen osuuden, joten Carrie oli tehnyt jo omansa. Nyt hänen pitäisi vain harjoitella ja toivoa parasta. Ehkäpä he selviäisivät tästä kaikesta hengissä.
Mitä sinulla on mielessäsi? Tristan kysyi Carrielta tämän selän takaa. Carrie kääntyi ympäri leveästi hymyillen.
Ei mitään. Paitsi että Ross on ihastunut sinuun! Carrie sanoi ja hymyili leveästi. Tristan punastui lievästi ja osoitti änkyttäen itseään.
Minuun?
Sinuun juuri pölkky! Ihan lääpällään, tunnen siskoni! Carrie sanoi ja tanssahteli pois. Tuon verran hän saattaisi siskolleen tehdä palvelukseksi. Hetken kuluttua laiva oli jälleen liikkeellä ja matkalla horisonttiin, missä saari odottaisi heitä. Ja Nicholas.

Halie käveli nopeasti kohti komentosiltaa. Pian hän ja Edward olisivat yhdessä paratiisisaarella, jossa kaikki tulisi kääntymään oikein! Eikä Halien tarvitsisi edes loukkaantua, jotta saisi Edwardin huomion, Edward rakastuisi häneen yksin! Halie tunsi punastuvansa ja hän horjahti kaidetta vasten kasvot syvän punaisina omiin unelmiinsa vajonneena sekavia mumisten, kuten:
Aah, tämä on aivan liikaa, Edward, lopeta& , Halie selosti ja Edward, joka käveli ohi katsoi tätä pitkään.
Lopeta mitä? Edward kysyi ja Halie kääntyi entistä punaisempana ympäri katsomaan Edwardia.
Ei, ei mitään! Minä vain, olisin tuota niin onnellinen& , Halie mumisi leikkien sormiensa kanssa, katsoen kaikkialle muualle paitsi Edwardin silmiin. Edward kohautti taidokkaasti kulmaansa ja kumartui lähemmäs Halieta.
Et kai ole kipeä? Olet aivan punainen , Edward sanoi. (Poika parka on ollut tekemisissä niin brutaalisen naisten keskuudessa, ettei ymmärtänyt Halien herkkiä vinkkauksia). Halie pudisteli päätään vimmatusti hiukset toiselta puolelta toiselle pomppien.
Ei, en ole! Halusin, vain tuota , Halie keksi nopeasti jotain, kiittää sinua.
Edward näytti entistä epäuskoisemmalta. Mitä tässä oli nyt meneillään? Halie oli niin punainen, ettei Edward olisi ollut ihmeissään etteikö hänen kasvoillaan olisi voitu paistaa kalaa päivälliseksi.
Mistä hyvästä?
Kun annoit minun ja sisarieni tulla tänne! Olemme suuri taakka sinulle, joten ajattelin että, että, siis itse asiassa, kiitos! Halie sanoi silmät suurina, tuijottaen suoraan Edwardin silmiin. Edward hätkähti ja katsoi Halieen, hän oli niin kaunis, niin kaunis&
Ei, se, tuota mitään , Edward sanoi ja tajusi sillä hetkellä jotain. Hän rakasti Halieta. Hän rakasti häntä ja aina kun Halie puhui hänelle, hän rakasti häntä vielä enemmän. Nyt oli Edwardin vuoro punastua.
Minulla on sinulle jotain näytettävää , Halie sanoi rohkaistuen hieman ja nipistäen ryhtinsä suoraksi. Voisitko viedä minut erääseen paikkaan, minulla on sinulle erittäin tärkeää kerrottavaa.
Mennään vain , Edward sanoi ja hymyili leveästi. Minne vain Halien kanssa.
Se on tästä suoraan etelään tunnin verran& Sitten kerron sinulle salaisuuden! Halie sanoi ja Edward nyökkäsi punaisena. Hän kääntyi ja asteli ylös komentosillalle ja Halie jäi yksin unelmiinsa.
Zel seisoi komentosillalla, kun Edward saapui komentosillalle.
Tunti etelään, ota sinä ohjat , Edward sanoi ja Zel nyökkäsi ilmeettömänä. Edward vaelsi pois ja Zel käänsi laivan suurieleisesti ja nyökkäsi itsekseen onnellisena. Kaikki sujui juuri niin kuin hän oli suunnitellut.

Ross kiillotti aseitaan aivan kybällä ajatellen tulevia taisteluja ja päätti ottaa taistelun täysillä ja hän aikoisi voittaa Tristanin itselleen.


n kaikkialle muualle paitsi Edwardin silmiin. Edward kohautti taidokkaasti kulmaansa ja kumartui lähemmäs Halieta.
Et kai ole kipeä? Olet aivan punainen , Edward sanoi.

[pilot]

Eipä aikaakaan kun horisontissa näkyi valtava smaragdin vihreä saari, jonka rantaa reunusti kirkas sininen vesi ja valkea hiekka. Halie seisoi laivan kokassa katsellen saarta mielessään tulevat hetket Edwardin kanssa ja huulillaan unelmoiva hymy. Tuo oli siis saari, jolla isä ja äiti olivat rakastuneet.
Se toisi hänelle varmasti samankaltaisen onnen. Halien muistoissa äiti oli ollut lempeä ja rakastava heitä, Charlieta ja isää kohtaan, viholliset olivat saaneet tuntea hänen ei-niin-kiltin olemuksensa. Taistelussa Isabella Townsend oli ollut hurja ja armoa antamaton. Tunnetun merirosvon Richard Redhornin tytär oli ollut isänsä veroinen ja oiva puoliso isänsä yliperämiehelle, Willoughby Townsendille, jonka oli ottanut laivan komentoonsa Redhornin kuoltua. Yleensä, vaikka kapteenin perillinen olisikin ollut tytär, olisi hän ottanut laivan komentoonsa, vaikka yliperämies, laivan mahtavin mies kapteenin jälkeen, olisikin vastustellut, sillä naisiin ei luotettu johtajina, mutta Isabella oli suosiolla antanut laivan Willin komentoon. Pian sen jälkeen he olivat menneet naimisiin, rakastuneita kun olivat, ja hallinneet laivaa ja miehistöä tasapuolisesti ja tappeluitta.
Halie oli ehkä vähiten vanhempiensa kaltainen, ainakin omasta mielestään, hän ei ollut fyysisesti vahva eikä missään nimessä kestänyt kidutusta, omaansa tai muiden. Totta puhuen Halie inhosi tappamista, taisteluja ja kuolemaa, mutta siskojensa puolesta hän olisi valmis tekemään mitä tahansa, jopa tappamaan miehen, asian, mitä hän ei suurista puheistaan ja showstaan huolimatta ollut vielä tehnyt. Charlie, heidän veljensä oli aina leikkisästi naljaillut hänelle, että kaikki miehet eivät olleet yhtä kunniallisia kuin hän, isä tai heidän miehistönsä, joka, merirosvoammatista huolimatta olivat mielellään leikkineet piilosta tai opettaneet kapteenin tyttärille kaiken tiedettävän laivasta. Halie muisteli tuota aikaa kaihoisasti. Kuinka oikeassa veli oli ollutkaan.
Vaikka heidän isänsä elossa ollessa tytöt olivat olleet laivan mukana taistelussa, heidän miehistönsä ei koskaan ollut antanut vihollisen päästä käsiksi laivaan tai sen naisiin.
Isä ja Charlie olivat pitäneet huolen että tytöt olivat turvassa ja heidän äitinsä kuoltua, Charlie oli ottanut tehtäväkseen suojella heitä kaikelta pahalta. Nyt se tehtävä oli Halien.
Ja hän tiesi epäonnistuvansa.

” Mitä mietit?” Kuului ääni hänen takaansa ja Halie hätkähti. Edward seisoi hänen takanaan katsoen, ei häneen vaan lähestyvälle saarelle.
Halie käänsi myös katseensa kapteenista eteenpäin.
” En oiekastaan mitään... Vanhempiani.” Halie sanoi viimein hiljaa.
Edward siirtyi nojaamaan reelinkiin ja katsoi naiseen vierellään.
” Oliko äitinne tosiaan niin hurja kuin tarinat kertovat?” Hän kysyi ja tunsi lämpimän tunteen sisällään kun vakava Halie hymyili.
” Pahempi.” Hän naurahti ja katsoi Edwardiin.
” Kerran olimme seilaamassa Santo Domingosta Aves Islandille, kun Mustaparta hyökkäsi kimppuumme aivan selvällä säällä, ilman mitään varoitusta. He eivät pommittaneet laivaa, sillä laivamme oli arvokkaampi pinnalla kuin pohjassa. Kukaan ei ampunut laukaustakaan sillä aikaa kun äiti ja Mustaparta sinkoilivat solvauksia toisilleen. Monet miehistä molemmilla laivoilla kalpenivat kun sanasota jatkui ja isä peitti korvani loppujen lopuksi kun hän ei ajatellut kaiken sanotun soveltuvan nuoren tytön korville. Mustaparta ei lopulta enää keksinyt mitään millä olisi saanut äidin hiljaiseksi, joten hän seilasi pois nöyryytettynä.” Halie kertoi ilkikurinen hymy huulillaan.
Edward oli hetken aikaa sanaton.
” Sinun äitisi haukkui Mustaparran maanrakoon ja sai elää?” Hän kysyi.
Halie kääntyi katsomaan merelle.
” He eivät olleet koskaan oikein pitäneet toisistaan, edes lapsina. Mustaparran isä oli minun iso-setäni.” Halie selitti.
Nyt Edward oli ällistynyt, hänen laivassaan oli kolminkappalein Mustaparran serkkuja.
” Mustaparta ei koskaan hyökännyt asein meitä vastaan, hän kunnioitti äitiäni liikaa ja jos satuimme olemaan Tortugassa samaan aikaan, vallitsi niin kutsuttu ”aselepo”. Äiti ja Mustaparta saattoivat istua samassa pöydässä, juoda olutta ja nauraa toistensa jutuille. Minä sain kerran Mustaparralta hienon posliininuken, se oli kallein omaisuuteni, miekkaani lukuunottamatta, aina siihen päivään asti kunnes se upposi laivamme mukana.” Halien hymy hyytyi ja hänen kätensä puristivat reelingin reunaa ryhtyset valkoisina.
Edward ei pitänyt muutoksesta jonka oli aiheuttanut Halie ajatuksiin ja tarttui tämän käteen.
Halie kääntyi katsomaan häneen ja hymyili apeasti.
” Anteeksi, osaan aina mutkistaa asioita.”
Edward hymähti ja pujotti hänen kätensä omaansa ja kumarsi.
” Saanen saattaa arvon neidon maihin?”
Halie nauroi ja niiasi arvokkaasti.
” Se olisi ilo ja kunnia, arvon herra.”


Oli vähä tylsää ja aattelin olla ees vähä aktiivinen:D kerranki... vuosituhannessa:D