klooniko?

[Sanna]

”Hyvää huomenta!” Wang huudahti iloisesti luokan ovelta ja katsoi ystäviään virnuillen. Kolmikko, joka istui keskellä luokkaa ja jota koko muu luokka piiritti käänsi katseensa ovelle. Vain yksi ihminen, sai heidän katseensa kääntymään niin nopeasti.
Wang oli ollut poissa useita kuukausia jo, puolisen vuotta. Tämä oli lähtenyt englantiin vaihto-oppilaaksi ystäviensä Doun, Shenien ja Jinin vastustuksesta huolimatta. Wang oli luvannut soittaa, mutta vain muutaman soiton jälkeen tästä ei enää ollut kuulunut mitään. Ja tämä oli vielä vaihtanut numeroaankin eikä lukenut mailejaan, joten tähän oli ollut mahdotonta saada mitään yhteyttä. Niin kolmikko oli elänyt ilman ystäväänsä ja heidän oppituntinsa olivat muuttuneet armottoman tylsiksi ja rauhallisiksi. Muutaman kerran Jinin oli vain ollut pakko heittää muutama pulpetti ulos ikkunasta vain jotta pieni palanen heidän kaikkien entistä elämäänsä olisi muistunut mieleen. Muttei hän onnistunut ikinä järjestämään aikaiseksi niin käsittämätöntä tuhoa ja raivoa kuin Wang, mikä masensi kaikkia entistä enemmän.

Ja nyt, täysin yllättäen, Wang seisoi taas siinä ovensuussa, koulupuvussa, hiukset vielä normaaliakin pidempinä ja leveästi hymyillen sitä pilkallista hymyä, joka usein näkyi hänen kasvoilleen piintyneen kuin punaviini lautasliinaan.

Jin oli ensimmäisenä jaloillaan ja ryntäsi pojan luokse hiukset hulmuten.

”Sinä… typerä vetys!” Jin huusi ja läimäytti Wangia valtaisan lujaa poskelle. Tämä katsoi Jiniä hetken silmät pyöreinä kun tyttö seisoi hänen edessään kiukkuisena kihisten ja posket punoittaen.

”Mistä hyvästä tuo oli?” Wang kysyi viattomasti, tai ainakin hän kuulosti viattomalta.

”Ai mistäkö?” Jin kysyi entistä vihaisempana, jo valmiina lyömään uudestaan, ”miten vaikka olisi se, että katosit kokonaan jälkiä jättämättä etkä kertonut minulle – tarkoitan meille, minne oikein hävisit! Dou itki öitä ja Shenie myös!”

”He- hei, En minä itkenyt”, Shenie yritti, mutta häntä ei selvästikään kuunneltu.

”Niin! Nyt sinun olisi paras selittää minulle – meille tekosi syy!” Jin sihisi ja Wang hieraisi poskeaan hymyillen taas kuten ennen, leveästi ja itsevarmasti.

”Waaaang…. oli todella ilkeä temppu lähteä noin vain”, Dou marisi ja katsoi Wangia silmät (teko)kyynelissä, ”minun tuli niin ikävä sinua.”

”Anteeksi, Dou, mutta minulla on selkeä syy tekoihini!” Wang sanoi hymyillen itsevarmasti.

Koko luokka alkoi liikahdella kohti ovea, kaikki katselivat tarkkaavaisesti meneillään olevaa esitystä. Heidän tunnillaan oli aina ollut hauskaa, mutta nyt viime aikoina todella tylsää. Matematiikan opettaja, joka oltiin nytkin kokonaan syrjitty yritti epätoivoisesti herättää luokan kiinnostuksen, muttei kukaan kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Vain Sakura, eräs oppilas joka oli myös Doun ja Wangin ystävä heitti opettajaparkaa paperipallolla, jotta tämä vaikenisi. Opettaja parka istui lyötynä takaisin tuoliinsa ja jäi hiljaa itkemään kohtaloaan, muttei kukaan katsonutkaan häntä.

”Syysi on?” Jin kysyi ja Dou oli järkyttynyt. Mikä voisi olla Wangille tärkeämpää kuin Dou?!? He olivat suorastaan rakastaneet toisiaan siitä lähtien kuin olivat tavanneet, he olivat olleet erottamattomat ja mikä nyt oli muuttunut?

”Luen ajatuksesi! Mietit, mikä voisi olla tärkeämpää!” Wang sanoi ja viittasi ovelle, josta oli juuri ottanut muutaman askeleen sisäänpäin. ”Syyni seisoo tässä!”

Kaikki kohottivat katseensa ja näkivät jotain, mikä sai suurimman osan heistä leuat loksahtamaan. Siinä seisoi toinen Wang, ilmielävänä ja samanlaisena kuin edellinenkin, joka seisoi vain muutaman askeleen tämän edellä. Samanlaiset koulupuvut, sama itsekäs naama, samat pitkät punaiset hiukset jotka oli sidottu letille tämän niskaan ja samat kapeat kasvot ja vihreät silmät. Sama komea ilmestys kahtena heidän silmiensä edessä.

”Wang…it?” Shenie kysyi ja nosti kaksi sormea pystyyn. ”Mutta eikö heitä pitäisi olla vain yksi?” tämä mietti uudestaan hetken. ”Mutta kun heitä on kaksi nyt! Mitä pitäisi tehdä, Dou? Jin? Heitähän on kaksi.”

”Kappas kun sinäkin huomasit”, Jin ähkäisi ja Shenie virnisti autuaasti ja riensi Wangejen luokse ja halasi kumpaakin iloisena. Muiden yhä tuijottaessa heitä suut auki järkytyksestä.

”En vielä ehtinyt sanoa, mutta hauska nähdä taas pitkästä aikaa!” Shenie sanoi kummallekin, jotka seisoivat nyt vierekkäin ja nappasivat yhdessä Shenien jälleen valtavaan karhunsyleilyynsä.

”Minulla on ollut ikävä sinua, transuseni!” Wangit sanoivat yhtä aikaa.

”Sinä et ole muuttunut sitten yhtään!” Shenie naurahti.

”Hei… Shenie. Etkö sinä ole lainkaan ihmeissäsi?” Jin kysyi ja Shenie kääntyi iloisena Wangien puoleen.

”Joo! Ajattelinkin juuri, miksi teitä on kaksi?”

”Miten hän voi sanoa sen noin huolettomasti…?” Sakura kysyi ja ihmiset pudistelivat päätään tietämättä vastausta. Tuntemattomat ovat Shenien tiet.

”Wang… mitä ihmettä…” Dou änkytti kun viimein sai sanan ulos suustaan.

”Kumpaa tarkoitat?” Wangit kysyivät yhteen ääneen virnuillen iloisesti.

”Mitä pilaa tämä on?” Jin kysyi kauhuissaan.

”Tapasin erään pojan kaupungilla kävellessäni Englannin pyhällä maalla”, ensimmäisenä luokkaan astunut Wang sanoi ja toinen jatkoi:

”Tämä näytti täsmälleen samalta kuin minä! Siispä pysähdyimme ja jäimme…”

”Juttelemaan!” ensimmäinen lopetti lauseen iloisesti.

”Huomasimme olevamme aivan” toinen aloitti jälleen ja kummatkin jatkoivat: ”samanlaisia!”

”Sen jälkeen kukaan ei enää tunnistanut meitä toisistaan”, ensimmäinen sanoi ylpeänä ja toinen jatkoi taas, ”kun Wangin oli aika palata”, ensimmäinen puhui taas: ”palata hänen kanssaan!”

”Ja tässä me olemme! Me olemme nyt samalla luokalla ja kaikkea!” he sanoivat yhteen ääneen.

”Ahaa…” kaikki sanoivat, tietämättä mitä muutakaan sanoa.

”Eli toivottakaa tervetulleeksi uusi veljeni”, ensimmäinen aloitti taas,

”veljeni, johon kaikki varmasti haluavat tutustua”, toinen jatkoi,

”Haydon Smith!” he huudahtivat yhteen ääneen osoittaen toisiaan.

”Hauska tavata!” Shenie huudahti heti ja Dou putosi tuolilta kauhusta ja Jin repi hiukset päästään.

”Hiljaa, Shenieeeee!!”


…


…


…


…


… HAAA HAA HAAA HAAA HAAA HAAAAAAAAHA.

[kojootti]

*Kojo repeilee armottomasti* Tää on aivan mahtava!! Dou mussu parka, so fall in löööv, lankeekohan se "väärään" Wangiin? *käkättää pahantahtoisesti*

Ai vitsi, oikeesti ihan ykkönen! Go sanna min vän! Ah, niin siis, onks tää oneshot eli eikö saa jatkaa? *nauraa edelleen: Hoh hoh hoo, kyllä se sanna osaa*'

hahahaahh

niin, siis, jatkoa! (( elättelee syvällä sisimmässään toivoa että pääsisi itse, ehkä, joskus kirjoittamaan))

[Sanna]

kirjoita siskokulta, tää on meiän kaikkien hommaa! odotan innolla jatkoasi, et mäki pääsen nauramaan hulluna! ;D

[Sanna]

((inspis tuli, tiiän mite jatkaa tätä! ja varotus putille: jos jaksan jatkaa tätä nii täst tulee K-18 kamaa!))

Wang ja Haydon nojasivat päitään toisiaan vasten ja Shenie asteli tervehtimään heitä iloisesti hymyillen.

"Aloittaako Haydon nyt tässä koulussa?" Shenie kysyi kummaltakin ja rutisti sitten kulmiaan, "miten voin tietää kummalle puhun kun teitä ei voi erottaa toisistaan?"

"Sehän on hyvä, mutta voin sanoa, että minä olen Wang", sanoi toisena puhunut, se joka oli tullut myöhemmin ovesta sisään. Shenie nyökytteli ja kaivoi sitten hetken aikaa taskujaan, joissa hän kantoi mukanaan kaiken sen omaisuutensa joka ei mahtunut hänen pulleaksi ahdettun laukkunsa sisään. Ulos laukustaan hän veti narun ja viittasi kädellään hymyillen Wangia kääntymään ympäri. Sitten Shenie sitoi narun Wangiksi esittäytyneen Wangin näköisen pojan hiuksiin.

"Nyt luotan siihen, että olet oikeasti Wang. Ja nyt tämä nauha saa luvan todistaa sinun olevan hän", Shenie sanoi katsellen tyytyväisenä aikaansa saamaa poninhäntää Wangin niskassa.

"Kannattaa luottaa. Ja kyllä, Haydon jää tähän luokkaan opiskelemaan. Ja hän vielä muuttaakin samaan huoneeseen asuntolassa kuin minä", Wang sanoi ja Haydon nauroi Wangin äänellä, mikä haittasi Douta erittäin pahasti. Ennen oli ollut vain yksi lähentelevä Wang, nyt näitä oli kaksi. Mitä tapahtuisi, jos Haydon osoittautuisi Wangin laiseksi tai pahemmaksi?

"Oletko niin kuin vaihto-oppilas?" Jin kysyi uteliaana.

"Olen", Wang ja Haydon sanoivat yhteen ääneen ja vilkaisivat toisiaan virnuillen. Douta tilanne alkoi oikeasti vaivata.

"Eli samalla käytävällä kuin Dou!" Shenie keksi ja virnisti Doulle, joka vain huokaisi. Tästä tulisi mielenkiintoista.

((ja sit juoni alkaa!))

[Sanna]

Doulla ei ollut havaintoakaan kauanko sitä kesti, mutta jo pian häntä alkoi todella ärsyttää. Hän oli olettanut, että Wangit olisivat alkaneet heti lähennellä häntä, mutta päinvastoin kävi, häntä tuskin huomioitiin.

Shenien antama nauha vaihtoi koko ajan kantajaa, joten pian oli täysin mahdotonta saada selville kumpi oli Haydon ja kumpi Wang. He kävelivät samalla tavalla, puhuivat ja jopa söivät kuin olisivat vasta toisistaan erotetut siiamilaiset kaksoset. Oli hankala ajatella, että kaksi ihmistä, joiden eleetkin olivat aivan täsmälleen samanlaiset, eivät olleet tunteneet toisiaan vielä puoli vuotta sitten. He kävelivät aina yhdessä eikä kukaan koulun oppilas ollut ennen ollut suositumpi. Pian he liittyivät Sakuran, Zhanin ja Håkanin matkaan ja näytti miltei siltä, että tähänkin kouluun oltiin perustamassa host club, kuten ouran akatemiaankin. Mutta kaikkein kamalinta oli, että Dou, joka oli ennen ollut koulun suosituin poika, alkoi jäämään ulkopuoliseksi, koska Haydon peittosi hänet täysin kaikilla niillä aloilla, joita Dou luuli ennen luonnostaan hallitsevansa:

1. Haydonilla, toisin kuin Doulla, ei ollut minkäänlaista moraalia. Tämä saattoi nuoleskella yhtä tyttöä Wangin seurassa ja toista toisaalla, vieläpä tunnin aikana. Jin kertoi, että Haydon oli tunnustanut rakkautta kolmelle tytölle yhden ruokatunnin aikana.
2. Haydon oli (ja oli tehnyt Wangista samalla) täydellisen sovinistin. Ennen hyvin juttuun tulleet Shenie ja Wang, jotka olivat olleet kuin sisarukset ennen Haydonin tuloa, eivät olleet enää puheväleissä ja puhuivat päättömiä ((aattelin sanoo paskaa, mut sit muistin ettei saanu kiroilla. d**n!)) toisistaan minkä ehtivät, eikä Jinin tai Doun sovitteluyrityksiä edes huomioitu.
3. Kaksoset, joiksi heitä alettiiin pian kutsua, osasivat leikkiä niin käsittämättömän hyvin seksikkäitä poikahuoria, jotka olivat enemmän kapinallisia kuin 17-vuotiaita. Ei se sinänsä ollut paha, mutta jos kaksi moottoripyörää joiden ajajat ovat todella hottiksia ilman paitaa ja rööki suupielessä ajavat koulun pihaan ihan vain saadakseen huomiota, totta helvetissä he sitä saivat. Ja se huomio humallutti ja sai kaksoset käyttäytymään vielä hieman nokkavammin.
4. kymmeniä muita syitä ja asioita, joita Dou ei tekisi vain koska kunnioitti itseään, muita, elämää ja toisten ihmisten arvoja.
5. Haydonilla oli täydellinen vaikutus Wangiin ja sen mitä Haydon teki, teki Wangkin ja mitä Wang teki, teki Haydonkin. Ja ilmeisesti Haydonin pahat tavat olivat tulleet englannista (vai oliko se jenkkilä?) tänne ja Wang oli vain tehnyt niistä enemmän tämän maan kaltaiset.
6. ei líity asiaan mitenkään, mutta kumpi ikinä noista kahdesta Haydon olikaan, tämä tuntui vihaavan Douta, koska Dou oli ennen ollut Wangin paras ystävä ja siksi käännytti Wangia jatkuvasti Douta vastaan.

Jälleen yksi päivä koitti, eivätkä Dou tai wang olleet ehtineet sanoa toisilleen sanaakaan. KErran Dou sitten näki jomman kumman heistä käytävällä ja marssi pitkin askelin, todella vihaisena kaikkien puolesta ja erityisesti itsensä, tuon luokse. Punainen pää kohosi heti ja Dou huomasi kaksosten uusimman jutun: tatuointi. Se pilkisti esiin haydonin tai Wangin paidan kauluksen alta ja kiersi ilmeisesti tämän kaulan ja kiemurteli alas tämän vartaloa pitkin luoden mutkaisia solmuja ruskettuneelle iholle. Douta äklötti se, että arvasi toisellakin olevan täsmälleen samanlaisen. Elleivät kaksoset nuoleskelisi kaikki koulun tyttöjä Dou olisi luullut näiden olevan homopari.

"En tiedä kumpi olet, mutta tiedät että Wang ja minä olimme ystäviä ennen kuin Haydon tuli ja tiedän että haydonilla on jotain sitä vastaan, enkä tajua mitä. Haluaisin vain olla yhä kaveri Wangin kanssa, joten voisiko Haydon jättää Wangia sen verran rauhaan, että saisin sovittua välini tämän kanssa", Dou pamautti tunteilematta ja juuri röökiä sytyttävä punapää jäi hetkeksi katsomaan Douta kiukkuisena keskeytyksestä.

"Mikä pakkomielle sinulla on siitä ystävyydestä?" tämä kysyi viimein pilkallisena ja Dou heilautti hiukset silmiltään.

"Minä pidän huolen ystävistäni ja Haydon turmelee Wangin. En voi katsoa vierestä miten ystäväni muuttuu ihmisestä pelkäksi hirviöksi", Dou sähäti ja punapää suoristautui, heittäen röökin maahan. Dou vilkaisi sitä syrjäsilmällä ja ajatteli: mitä tuhlausta.

"sovimme Wangin kanssa, ettemme kerro kumpi meistä on kumpi, mutta rikon nyt hieman sääntöä. Minä olen Haydon enkä todellakaan pidä siitä että minua nimitellään toisen tuhoajaksi", ´Haydon sanoi suoristautuen.

"Jätä hänet hetkeksi rauhaan ja anna hänen olla oma itsensä", Dou ärähti kun haydon asteli hänen luokseen. Dou ei suostunut perääntymään, Haydon ei pelottanut häntä lainkaan. Mutta kun Haydon oli aivan Doun edessä, hän katui hieman. Haydon, kuten Wangkin oli rutosti Douta pidempi ja lihaksikas kuin mikäkin monien kuntosalissa vietettyjen tuntien jälkeen. Tämä katseli halveksivasti alas Douhun kuin pikkupoikaan.

"Kuulostaa siltä kuin olisitte homopari joista toinen pettää toista kanssani", Haydon sanoi ja Dou punehtui kiukusta.

"Haaveilet", Dou äyskäytti.

"En usko, Wang on puhunut sinusta muutaman kerran, hän sanoo että olet aikamoinen namu. Mutta en aio antaa Wangia tuosta vain, saat ottaa hänet itse jos haluat. Ota hänet...", Haydonin silmät välähtivät ja hän tarttui käärmeen nopealla iskueleellä Doun hiuksista kiinni ja taivutti tämän pään taakse julmasti, "ennen kuin me otamme sinut."

Haydon tönäisi Doun päin seinää ja samalla ovi aukeni heidän takanaan ja Wang astui ulos. Dou katsoi tätä kun Wang käveli ohi luomatta kuin vain hätäisen vilkaisun Douhun. Haydon ja Wang jatkoivat matkaa käytävää pitkin kahdestaan, kädet toistensa lantioilla Doun vihaisen katseen seuraamana.